keskiviikko 5. tammikuuta 2022

LOPPIAISAATTO

Tänään on keskiviikko, huomenna torstai ja loppiainen, eli tänään on siis loppiaisaatto. Olihan tärkeä oivallus. Kahvikupposen kera tässä koneella istun, yritän antaa itselleni mahdollisuuksia relailla näppäimistöllä. Annan sormieni heilua, tanssia, hypähdellä. Oikeastaan vähän samalla tavalla heiluu ja pompii ajatuksetkin. Tunnin olen ollut jo ylhäällä, elikot palveltu ja ruokittu, siis siäelikot. Tiskikone tyhjennety ja täytetty. Lintulaan kohta suuntaan, ennen sitä laitan petivaatteet pyykkikoneenseen hyrräämään. Tein minä paljain varpain lumitöitäkin portailla ja polulla. Lakaisin luudalla tuoretta lunta niin että pöllysi, liekö samalla myös karaistun, kun olin yöpaidassani ja paljailla varpailla. Ainakin veri alkoi kiertämään kivasti, eikös se kihelmöinti siitä kerro. Perinteisesti käyn aamulenkillä pilkkisaappaissa, paljailla jaloilla yöpaidassa ja miehen rönttätakissa Lintulassa. Oli pakkanen mikä hyvänsä, sama vaatetus. Kummasti karaisee. Viime viikolla minulla oli tässä lapsosia yökylässä, lomalla. Hekin lähtivät Lintulaan aamuisin puolialasti yövaatteissa, kaikkea sitä voikin apinoida. Tosin apinoinnin piikkiin meni myös monipuolistunut ruokavalio, resptiikka ja leipomiset. Olen huomannut, että usein sitä jymähdetään samoihin ruokailutottumuksiin perheissä, suhteellisen suppeaa, ei uutta ja ei juurikaan kasviksia. Mutta kun yhdessä tekee, tulee maistaneeksi aivan uusia juttuja, ja huomaakin tykkäävänsä. Tämän olen huomannut perhetyössä lukuisissa perheissä, viime viikoinen oli siis vain tuorein yksi esimerkki. Lapselta tuli kuvia focaccialeivästä, jossa päällä tomaattia, sipulia, pinaattia, paprikaa. Samoin munakkaasta, nimenomaan antamistani ankanmunista tehdystä, sisällä pinaattia ja sipulia. Samoin eilenkin upotin kanakastikkeeseen sipulia, paprikaa, lehtikaalta, valkosipuolia ja porkkanaa. Hyvin maistui. Samoin kun kokkaan äidille annosruokia pakkaseen, kyllä makaronilaatikossa on usein paljon muutakin kuin makaroonia ja jauhelihaa. Onneksi omat lapset syövät erittäin monipuolisesti, mutta pienestä saakka he ovat itse ideoineet ja olleet mukana, saaneet kokeilla. Uskon, että sitä kautta oppii. Valonlapseni kokkasi todella paljon, keksi ihan omia reseptejä. Huomasitko, tässä vaiheessa läikähti ja roiskahti ikävä, yhä suunnaton ikävä. Joulun aikanaa haudoilla käydessä ikävä oli taas asteen verran kovempi, raakempi, realistisempi, avuttomampi. Niin valtava määrä uusia hautoja, uusia suruja ihmisten kannettavaksi. Ensimmäisi jouluja. Paljon Tuontakaisiin muuttaneita. Uusiin suruihin lukeutuu myös anoppini, joka lähti syntymäpäivänäni, liki 95-vuotiaana. Täysin valmiina ja odotetusti, mutta lopullinen raja ylittyi kuitenkin hieman yllättäen. Enää "sitä sarjaa" on meidän äiti, 80-vuotias. Mikä tulee olemaan hänen loppumatkansa, sillä väistämättä loppu lähenee. Tosin eihän sitä kukaan tiedä, kenen loppu koittaa aikaisemmin, nämä elämän loppumiset ja kuolemat eivät aina mene maallikkojen laskentakaavioilla. Eivät todellakaan. Nöyränä toivoo aina, että matkaa saisi tehdä kivuttomasti, hyvillä mielin ja elämästä nauttien. Oli ikä sitten mikä hyvänsä. Että liekki palaisi, saisi roihuta, loimottaa kullekin persoonalle sopivimmalla tavalla. Palaa puhtaan elävästi, ei kituen ja kärvistellen. Nyt kello lähenee puolta yhdeksää, haen lisää kahvia, käyn Lintulassa, keitän aamupuuron. Menen iltavuoroon, huomenna ehkä vapaalla. Töitä on tarjottu paljon, todella paljosta olen myös kieltäytynyt. Myös oppisopimuspaikkaa on tarjottu, vakinaista työsuhdetta. Mutta ei, kammoksun ajatusta, että olisin lukittu tiettyyn rooliin ja paikkaan. Enkä nyt halua uutta opiskellekaan, ei vaan kalenteri jousta, haluan jäävällä vapaa-ajallani olla huuhaa, tehdä mitä lystää jos lystää. Pidän niin tästä kun olen pyydetty, joka ainoaan vuoroon pyydetty, en itsestäänselvyys. Tekee vuosikausia työstä syrjäytyneelle, ihmisraunion mielelle hyvää, olla haluttu/pyydetty/kilpailtu työntekijä. Saan huseerata ajankäyttöni niin kuin huvittaa, jos huvittaa. Olen tehnyt keikkaa seitsemässä eri lastensuojeluyksikössä, sekin avartaa omaa näkemystä. Olen myös sitä mieltä, että jokaisen kannattaisi välillä poistua siitä omasta muotistaan, roolistaan, käydä muualla kärpäsenä ja oivaltamassa. Enkä tarkoita nyt yksistään lastensuojelun näkökulmasta, ihan yhtä lailla päättäjät voisi jalkautua, lumityöntekijä tehdä eri kohteet, kaupassa eri osatolla käydä hyllyttämässä tai palvelemassa, automyyjä vois tehdä välillä avustajan töitä, sekä päinvastoin. Kassahenkilö palvelutiskiä, maitokaappivastaava kassahenklön töitä. Toimitusjohtaja siivojan töitä, onnistuiskohan sivojaalta toimarina toimiminen... Tai rutinoitunut kahdeksasta neljään tyyppi iltavuoroa, kenties viikonloppua tai hurjana vaikka yövuoroa. Minä teen kolmivuoroa, jokaisessa vuorossa on oma viehätyksensä. Erityisesti pidän viikonlopuista ja pitkistä turnausvuoroista. Samallahan sitä tekee sen 10-14 tuntia, jos töihin lähtee, ei tarvi päivää kesken lopettaa. Samalla se vapauttaa vaikkapa kaksi vakituista henklöä viikonloppuvuoroista tekemään arkivuoroa ja omaohjausvuoroja. Tänään, loppiasaattonakin, saan olla paljosta kiitollinen. Moni asia on hyvin, verrattuna että kauhean huonosti olisi. Enkä anna jalkakivun roihuani himmentää, huonolaatuisen yöunen kipinöitä vähentää, näillä mennään. Onneksi sormet vetreytyivät tätä naputelessa. Hyvillä mielin tähänkin päivään, korkella keltaornssilla liekillä, hieman viekkaan leikittelevällä, yllätyksellisellä...

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

2022

Ollaan vuodessa 2022. Hienoa, niin se vain elämä rullaa ja taas on tyhjää taulupohjaa maalattavaksi, noin niinkuin kuvainnollisesti. Siis jokainen alkava vuosi on minulle täynnä tyhjää, mahdollisuuksia, tabula rasaa. Jää nähtäväksi miten se täyttyy, millä tekniikoilla, massoilla, väreillä, struktuureilla, aiheilla, tyylilä tai tyylittömyydellä. Kello on nyt 10.30, lähden kohta töihin. Tykkään. Eilen tein töitä 12 tunta, tänään suunnitelmissa vain 9 tuntia. Oma valinta, mielekästä työtä, lastensuojeluyksikössä. En osu näppäimiin, tai siis meillä on uusi pöytäkone, uudet näppäimistöt. Jotenkin aina lyön ohi, jokin tässä asettelussa on eri tavalla. Nyt osuin sitten ohomennen johonkin selliaseen, että tekstejä poistuu, kirjaimia sieltä täältä. Argh! Lintulassa ja eläimien kanssa aikaa suttautuu todella paljon, eikä se ole ollenkaan hukkaan heitetyä vaan erittäin antoisaa. 3 kaunista munaa oli aamun saldo, kiitollista vaakkumista ja nyökytelyä. Koirien kanssa kirmailua pakkasaamussa, kissat saaneet aamupalansa. Kahvia mennyt pannullinen, latautumista, lueskelua, hömppää telkkarista. Nyt jumittaa tämä tekstin tuottaminen, jokin vipu poistaa niin paljon, että kiristyy hermo meikäläisellä. Jatkan vielä tänä vuonna. Hyvyyttä alkaneeseen vuoteesi, rauhaa, rakkautta, terveyttä. Son moi, nauti talven upeudesta!