TYHJÄKÄYNNILLÄ

Mietin kovasti miltä tämä aamu tuntuu, sitten tajusin ropsuttavani ja pöriseväni tyhjäkäynnillä. Entisajan vehkeissä piti aamuisin antaa ryyppyä, jotta moottori saatiin startattua ja sitten se tyhjäkäynti oli sellaista aaltoilevaa surinaa, mutta käynnistyttyään se pysyi käynnissä. Nukuin kuin tukki, reilut kymmenen tuntia putkeen, sitä ennen yllätin itseni jo sohvalta nukkumasta. Katsoin muka elokuvaa. Syy moiseen nukkumiseen on tehdyt kolme pitkää, 12 h, yövuoroa. Päivät niiden välissä menee suhteellisen vähillä unilla, mutta luotan siihen että turnauksen jälkeen otan unta nuppiin kunnolla. Ihan pöllähtäneenä moisen unimäärän jälkeen sain aamuuni herätä. Nousin ylös jo seitsemältä, levänneenä, virtautuneena, joskin hiukan pihalla kaikesta. Nyt menee kahvia, aurinkoa ja aamufiiliksiä. Minulla on tulossa ja menossa löysä viikko. Ihan vain vähäisillä perhetyön työtunneilla, tulevalla vapaalla viikonlopulla. Syöpälapsiperheiden äitien kokoontumisajot viimeinkin Oulussa, monta kertaa siirretty ja muutettu, mutta nyt sinne pääsee. Kyllä minulle on töitäkin tarjottu, useammalta taholta, mutta osaan sanoa myös EI. Se on jännä, laukaista vain, että en tule, en ole käytettävissä, olen vapaalla, olen muualla, ei kiitos, en löydä nyt moiseen kalenteristani aikaa... Hitsi kuinka hieno mahdollisuus keikkatyöläisenä moiseen on. Toki olen tehnyt alkukuusta kohtuullisen paljon jo töitä, kun on ollut mahdollista ja on tarvittu. Ennen kaikkea olen halunnut, koska minua on huvituttanut työnteko. Minä nimittäin huvitun työnteosta, se on minulle tärkeää, kivaa, välillä hiivatin rankkaa, mutta sillä on valtava merkitys. Odotan niin innolla aina töihin pääsyä. Viime viikolla olin keskiviikon vapaalla, ihan itsekkään yksin liki koko päivän. Se on harvinaista herkkua, varsinkin olla yksin, välillä niin kaipaan moista. Jo edellisenä iltana syyhytti niin seuraavan aamun suunnitelmat, mutta pitäydyin. Halusin siivota vaatehuoneen, siis oikein intona moista ootin. Eli yöpaitalook koko päivän, musiikkia tai änikirjaa taustalle, välillä ihan hiljaisuutta, eikä kiire mihinkään. Yleensä hiljaisuuden rikkoo ainakin yhden koiran äänekäs kuorsaus... Sain vaatehuoneen siivottua, samalla pyykkäsin. Sitten näin taas makkarin yhden valkoisen seinän, joka on minua askarruttanut. No askartelin siitä maalilla petroolinsinivihreän, samalla maalilla kuin viereisen seinän. Yritin myös maalata taulua, en onnistunut, kehystin maalauksia, siinä onnistuin. Tein myös muutaman alkoholimustetyön jatkojalostuksen. Vihersisustin, lisäsin multia, kehuin ja silittelin kasveja, keväänmerkkejä bongailin. Lannoitin ja pyörittelin. Sitten ikkunat, tuvan isot ikkunat. Niihin ilmestyy aina semmoisia sieraimen ja turvan jälkiä, näinhän se yleensä lapsiperheissä menee, ja meillä on kaksi vuodenikäistä koiraa. Koirat sohvalta seuraavat liikennettä joella, ilmassa, talon takana, muuten vaan... Eli pesin ikkunat, sisältä, ulkoa ne ovat vielä niiin niiin likaiset. Olet ehkä kuullut myös karvanlähdöstä, me elämme sitä todellisuutta, karvanlähtöä on havaittavissa. Sekä pihan sulamisen myötä myös tassunjälkiä. Eli tällä hetkellä imuroinnin tarve on ainakin joka päivä, vapaalla imuroin pari kolme kertaa akuuteimmat läjät. Kyse ei ole siis villakoirista niitä meille ei kerry, vaan aidosta koiranvillasta ja kissanvillasta, jota kyllä kertyy. Suhteuta villan määärä kolmeen koiraan ja viiteen kissaan. Onneksi linnut ovat Lintulassa, sillä niilläkin on sulkasato... Rapatassunjälkiä, niitä tulee menee ja risteilee. On myös ehdotettu tassujen pyyhkimistä, saa ehdottaa, saa myös itse tulla pyyhkimään... Toki enimpiä koirilta pyyhimme, mutta kerroin on moisessakin aika hulppea. 8 nelijalkaista kertaa noin kuusi viiva kahdeksan ulkoilua vuorokaudessa... Tämä on se aika, joka ainoa vuosi, itse olemme moiseen ryhtyneet, muut saavat vain kauhistella. Niin tuohon vapaapäivääni kuului tietenkin Lintulapuuhailuja: ruokintaa, kuivikkeiden levitystä, munien keräämistä, silitykset ja kehut. Tähänkin puuhaan taivun yöpaidassa, pilkkisaappaissa ja toppatakissa. Niin nytkin. Koirat oli tietenkin apuna. Kunnes Alma päätti ottaa omia oikeuksia, lähti seikkailemaan irrallaan. No tuossa vaatetuksessa sitten koiran perässä ulkoilin pitkin kestohankia, pihaa ja rantoja. Almalla oli kivaa, oli koko ajan suhteellisen lähellä. Kuuli hangen alta myyrien ja hiirien liikkeitä, sukelteli, kaivoi onkaloita. Kirmaili kissojen kanssa rannassa, syöksähteli ja tonki sielläkin, välillä kävi jokijäällä vainunsa varassa. Koko ajan oli sellainen hymy naamalla, koirahymy, silmät innosta kiiluen. Lopulta tunnin seikkalun jälkeen lähti kohti autotietä, veti siksakkia pellolla, koko ajan tietä kohden edeten. Minä yöpaitasillani perässä. Piti soittaa apuun Ukkokulta, hädissäni myös siskoni. Tulivat autoilla, jotta koira saatiin ajettua pihaa kohti. Ja kuinka ollakaan Ukkokullan ei tarvinnut kuin pyytää, Alma puolikuurotottelematonkoiranriiviö kiipesi syliin ja kannatti itsensä sisälle. No siinäpä tuli sen päivän reipas ulkoilu kestohangilla minullekin. Ei ihan mennyt suunnitelman mukaan, mutta sain happea ja nautin keväästä, joskaan en nauttinut koiran tempauksesta. Saan kritiikkiä usein siitä, kuinka "tehokkaasti" vapaa-aikani vietän. Siis kun touhuan ja teen asioita, saan aikaiseksi sellaista mitä olen haaveillut. Varmaan monen mielestä suhteellisen näkyvää tai kuuluvaa. Mutta se on minun tapani viettää vapaata, rentoutua ja ladata akkuja. Minä en lataudu makaamalla, olemalla vain, tosin toisille se on vapaa-ajan tavoite ja tapa, merkitys. Minusta on niin kiva tehdä ja touhuta, saada aikaiseksi, tuuletella ideoita, keksiä ja keskittyä, luoda uutta. Sitten illan päätteeksi olla tyytyväinen omiin aikaansaannoksiin, ja nupin nollaukseen. Osaan myös niinsanotusti laiskotella, mutta se ei ole minulle tyypillinen tapa viettää aikaa. Tai siinä riittää vartti tai tunti, ja sitten menoksi. Me olemme niin erilaisia tässäkin, mutta jokainen toimikoon itselleen tyypillisellä tavalla. Tosin itse en mielelläni halua olla televisiomaratonia seuraamassa vieressä tai pelkässä nollatilassa, jossa ei värähtele mikään idea tai aivoitus. Moisesta turhaudun ja kerään painetta, eli pyrin välttelemään sellaista. Minulle on lepoa ja latautumista siis kaikenlainen toiminta tai värähtely. Kello on nyt pian yhdeksän, on tiistai. Lintula-keikka tehty, Alma oli hihnassa. Alan oppia. Edelleen ropsuttelen tyhjäkäynnillä. On muutama joutoaikaidea. Tässä aivonystyröitäni jumppaan, mille alan ja missä järjestyskessä. Olen yksin kotona, saan olla taas ituhippi, syödä just mitä haluan itsekkäästi. Viime viikolla vedin tankoparsalla, tuoreella pinaatilla, kevätsipulilla, ankanmunilla ja iduilla. Njam, niin hyvää, siihen päälle rosepippuria ja yrttisuolaripaus. Mitä sinun tyhjäkäyntiisi kuuluu? Hyvää huhtikuun loppupuolta, kevättä ilmassa, lintuja taivaalla, lumet sen kuin vähenee ja aurinko lämmittä todella kirkkaasti- Hieno vuodenaika.