lauantai 10. helmikuuta 2018

EKSYIN

 

 Moni luulee minun nyt olevan eksyksissä, mutta enpä ole. Tai siis usko olevani. Tuo otsake tupsahti tuossa ohimennen, kun tänne hetkeksi eksyin, samalla ajattelin muutaman sanasen napsauttaa.
 
Kouluviikko takana, työviikonloppu edessä, tai siis tämä päivä, eilinen jo meni.
Mitäkö opiskeluun, ai että, vaikka ja mitä. Tykkään niin, jopa kaiken kukkuraksi atk:n ja työnohjauksen teoreettisemmista tunneista, joita eniten epäilin. On huikeaa saada exel solmuun, opettaja ihmettelemään kuinka sen teen, saada vuosi ja kuukaudet sekaisin, viikot villiksi, jopa muutama rivi ihan oikeinkin. Tämä on siis tyypillistä oppimista ja tekemistä minulle, aina mutkien kautta, toheltaen ja koheltaen, lukuisia kertoja uudelleen ja uudelleen toistaen ja sitten kaikki onkin oikein. Vaikka kukaan ei tiedä mikä meni pieleen ja kuinka sen korjasin.
 
Huovuttaessa sain nanohuovutukseen kovankin pitsin tarttumaan, mutta sitten ohimennen uhmakkaasti tehty toisenlainen nanotyö, jossa pitsi ei tarttunut lainkaan, sain aikaiseksi puolitoista tuntia kauheaa hinkkausta, tuloksetta. Nano, muistaakseni se noin kirjoitetaan, huovutetaan pitsikankaaseen kiinni, jolloin saadaan aikaan rypyläistä pitsihuopaa, herkkää ja lämmintä. Kannattaa kokeilla... Muotin avulla huovutettu kännykkäkotelo onkin sitten huopuessaan toiseen suuntaan aivan liian pieni, sainkin käyntikorttikukkaron. Vaikka kuinka mittaa ja ottaa 30 % kutistumisvarat huopumisen kautta huomioon, ei se aina mene niin kuin luulisi menevän. Sain myös valmiiksi edellisellä kerralla aloittamani kuvansiirron huopatyön, siitäkös jälleen uusi käsilaukku syntyi. Siihen tein myös saman sarjan ranteenlämmittimen, käsikorun. Niin ja sitten konehuovutuksen kautta oma huovutustyö, joka on virkattu kaulahuivi.
Olemmekin ryhmämme kanssa nauraneet, että olemme kassialmoja, aina kasseja ja pusseja  kainaloissa, lisäksi teemme itse myös paljon kasseja ja laukkuja. Mikä tahansa tekniikka, ensimmäisenä juolahtaa mieleen saisiko siitä kassin. Tai ainakin minulla juolahtaa, tai paremminkin, tästähän tulee kiva laukku, kassi, kukkaro, harvemmin asiaa edes empii. Opettelen siis kuumeisesti myös käyttämään laukkuja, sillä viime vuodet olen vetänyt kännykkätaskussameinigillä.
Materiaalin yhdistämisen kurssilla teimme mosaiikkitöitä, sanonko mitä, no tosi kivaa ja koukuttavaa. Aivan tyhjästä, muiden sirpaleista sain aikaan vaikka ja mitä, yhtään ehjää astiaa tai laattaa en rikkonut. Kun alkaa hattu tyhjänä sirpaleita liimaamaan, se muotoutuu tehdessä. Tein siis tarjottimen, pannunalusen ja sitten vielä pitkälle pannulle oman pannunalusen. Sudenkorennon teen pääsääntöisesti kaikesta materiaalista, nyt tein sen puiseen tarjoiluvatiin koristekivistä ja cd:n palasista. Olen tehnyt sudenkorennon mm. vanerista, piirilevystä, nahkasta, metallilangasta, jotenkin se putkahtaa aina mieleen, kuinkahan onnistuisi moinen aihe eri materiaaleista. Onnistuuhan ne, eri asia on sitten onko niille järkevää käyttöä. Pian saan moisista teoksista oman sudenkorentonäyttelyn aikaiseksi. Hmmmmm...
Ensi viikolla on trikookurssi, siihenkin olen tehnyt ajatustyötä tuolla liukkailla ajellessa. Ideoita pukkaa niin että kohina käy, toki välillä olen jopa eksyksissä niiden ideoideni kanssa, kun ne jalostuvat aika napakalla tahdilla ideasta kahdeksanteen. Samaan aikaan minulla saattaa olla jo monta monituista ideaa, enkä enää osaa päättää minkä kokeilen, vai pitääkö kokeilla kaikkea. Onneksi tämä ei ole minulle itselleni uutta, moinen kaaos ja ruuhka, tiedän niitä olevan, tulevan, sinkoilevan ja myös menevän. Toki mielelläni olen antamassa ja jakamassa myös muille omistani, jos joku on jumissa ideattomana, niin helposti heitän ratkaisuehdotuksen. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että en osaa epäillä tai rajoittaa, eihän sitä voi tietää ennen kuin kokeilee. Uskon minulta puuttuvan rajoittimen, uskallan, kun monella se oma rajoitin on vielä jumissa ja rajoittaa jarruttaen. Muistan omalta kohdaltani kyllä senkin vaiheen, joskus kauan sitten, jolloin mietti miten tehdä, toimia jotta virheiltä välttyisi ja tekisi muiden mielestä oikein. On vapauttavaa kun ei tarvitse ajatustyötä moiseen enää käyttää, rajoittimen puutteesta johtuen, kun uskaltaa kokeilla vaikka pääsääntöisestä mutkien kautta, väärin ja mokaten. Minulle se on hyvä tapa oppia, kun saan omia virheitäni korjailla.
 
Mutta nyt eksyin tänne liian pitkäksi aikaa, eihän minulla ollut edes tarkoitus kirjoittaa. Mutta saahan sitä ihminen tuon verran hortoilla, jos ei mistään lopullisesti eksy. Kroppani tosin on hiukan ollut eksyksissä, sillä harrastamani lajit ovat käsityöpainotteisia, joku on ilmeisesti aika resu ja raihnainen, välillä ei käsi nouse vaikka kuinka nostaa. Niin, olihan meillä myös entisöintiä, siinäkin maalinpoisto oli hiukan hankalaa yksikätisenä, mutta niin se siitä muotoutui. Entisöin vanhaa naulakkoa, tai paremminkin sellaista vanhanajan pyyhenaulakkoa. Ehkä jostain 1920-30 vuosilta. On jännä poistaa paksua maalia ja löytää uusia kerrostumia. Tummaa puuta, sen päällä vihreää, sinsitä, valkoista ja toista valkoista. Kuka on minkäkin kerroksen maalannut, kuka on naulakon tehnyt, missä kaikkialla sitä on käytetty. Omassa lapsuudenkodissani, vanhassa talossa, joka oli sota-ajalla rakennettu, moinen naulakko oli jo seinällä. Sen jälkeen se on kuljeksinut milloin missäkin. Viimeiseksi se on ollut meidän tytöillä leikkimökin seinällä, keppihevosten tallissa suitsinaulakkona. Muutaman vuoden pyörinyt siis meidän pihalla, roskakatoksessa ja autotallissa, nyt sen sieltä muka pelastan...
 
Mutta nyt eksyn liiaksi, ryhdistäydyn ja aloitan päiväni. Kahvi on jo juotu, paplarit kohta kuivat, eiku murua rinnan alle ja töihin. Olkoon tämäkin kaunis talvipäivä, enkä eksy kovin monta kertaa.
 
Päivän sanat:
 
YSTÄVÄ
KALLIS
RAHKA

2 kommenttia:

11. helmikuuta 2018 klo 20.05 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Napakat -toivottavasti- vastaukset sanoille;
Ystävä ... tärkeä, ei tulisi elämästä mitään ilman heitä <3
Kallis ... monikin asia tuntuu juuri nyt liian kalliilta, mutta palaan edelliseen sanaan eli Ystävät ja ystävyys on niin kallis tai kallisarvoinen asia ettei oikeastaan mikään muu.

Rahka ...hmm ... pääsiäinen ja proteiinin lähteenä hyvä hih ... ei tullut muuta mieleen :D

Minä anonyymi

 
14. helmikuuta 2018 klo 18.04 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ystävät kalliit! Osa matkaan tarttuneita huomisen päivän aiheen mukana,osa jo pitkään mukana kulkeneita,yhtä rakkaita kaikki!
Jostain mielen sopukasta tuli sana rahkasammal.... vaikka eksyn metsään ilman ystävää:-)
Isoäidin sanaselitykset ystävänpäivänä

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu