JOULULEIPÄKUUSI

Monella meistä on jos jonkinlaista joulupuuhaa, joka tuo joulun. No, päädyin kaverin kans juttusille, ihan vaan ohimennen. Kaveri kertoi leipovansa joululeipää. Ihtelle ja kuulemma lahjaksikin. Kuulosti herkulliselta👌🍞 Kaveri oli hankkinut maltaat, piimät, hiivat, taatelit, siirapit, leseet, siemenet ja jauhot, siis kaikki tykötarpeet muutamaan joululeipään. Tekipä heti tupla-annoksen. Taikinan piti kohota tunti, mikä oli kaverille tavallaan joutotunti. Ja kun värkkejä oli, päätti tekaista toisenkin taikinan, hieman erilaisella reseptillä, ehkä hieman hatusta, ehkä kaksinkertaisena. Taas tuli taikina valamiiksi, suit sait. Kaveri kahteli värkkejä ja kelloa, periaatteessa ehtisi vielä yhen leipätaikinan tekaista, lyhyemmällä nostatusajalla. Taas sama kaava, hatusta ja kahen kertoimella. Niin täyttyi se tunnin kohotus ja eiku leivät uuniin. Nooh, kiertoilmauuni tuli täppösen täyteen, ei paljon mahtunut ilima ennää kiertelemmään. Mutta oli tavallaan pakko pistää kaikki yhtä aikaa, kun paistoaikakin oli kaksi tuntia, kaveri järkeili. Välillä ihtekin ihmetteli, miten se homma nyt niin lähti lapasesta, vaikka veivasi paljain käsin. Paistuvan leivän tuoksu täytti tuvan ja kaveri hääräsi omiaan. Liki kolomen tunnin kohalla valapastu ja tajusi leivät. No, nehän meni vähän koppuraksi. Maku oli hyvä, mutta kopina kuulosti tiiliskiveltä. Pettymys läikähti, mutta kaveri päättikin rakentaa leivistä joululeipäpuun metsän eläimille; linnuille, oraville, ahmoille, karhuille, jänekseille, ketuille... muutama leipä jäi kotipihaankin puiden oksille. Näin kaverin joulumieli pelastui🎄😍 Jatkokertomus tuohon alkuviikon joululeipäjuttuun, siis kaverin joululeipäjuttuun. Tää kaveri otti tänään ryhtiliikkeen. Veivasi uuden taikinan, tuplakoossa. Pitäytyi vain yhdessä taikinassa, vaikka kuinka jauhopeukaloita syyhysi. Kaveri toimi siis harkitusti, maltillisesti, vain neljä leipää🍞🍞🍞🍞 Leivät kohosivat kauniisti, aikataulussa. Hän kuvasi kauniit leipänsä, jotta voi verrata ennen ja jäläkeen kuvat. Kaveri uunin asetukset tarkisti, asetti itselleen kaikenmaailman hälytykset ja ajastukset, ettei tiiliskivet toistu. Kaveri oli jopa itsekin yllättynyt harkinnastaan. Sangen tyytyväinen. Kului vartti, liki kaksikymmentä minuuttia. Kaveri hiippaili uunille, katsomaan hillityn hallittua paistumista. Siinäpä sitten kaveri taas totaaliyllättyi. Uuni olikin tyhjä, kuka oli leivät ryövännyt!! Mutta mitäpä vielä, leivät odottivat yhä pöydällä pääsyään uuniin Siinäpä kaveri lapsensa kanssa totaalisesti, hallitsemattomasti räjähti nauramaan.🤣😂 Ei mene ihan Strömsöössä nämä joululeivät tällä kaverilla. Mutta nyt ne leivät ovat, kuulemma, siellä uunissa. Onhan tämä jännitysnäytelmä, tai farssi. Yllättävän työläs sellainen. Saas nähä miten nyt leiville tai kaverille käy😉