AAMUKOOSTE

Huomenta, tänään on tiistai, vaikka naapurimme luulee olevan keskiviikko. Tai jotain siltä väliltä. Onko sillä suuremmassa mittakaavassa merkitystä? Toki kalenterin kanssa elävälle, onhan sillä merkitystä. Mutta jos kalenterilla ei ole niin väliä, niin sehän on periaatteessa sama, onko tiistai keskiviikko vai ikuinen vappu. Välillähän on jännä leijua ajattomuudessa. Toki se miksi leijuu, sehän määrittää paljon fiiliksistä. Töihin olen lähdössä. Kahviani hörpin, suuresta sinisestä kahvikupista. Tänään on siis tummantaivaansininen päivä. Pirteän kuulas pakkasaamu. Oli aika uskomattoman hieno kokemus tai elämys lauantaina, paljusta havainnoituna. Juuri tuollainen tumma taivaansininen kirkas tähtitaivas, jota vasten piirtyivät puiden silhuetit asteen verran tummempina. Sitten alkoi kuulua joutsenien trumpetit. Niitä lensi useampi joen yllä, tummansinisen tähtitaivaan alla, matalalla. Niiden vaaleus vahvoine varjoineen, äänet, olemus, kuinka ne lähenivät ja ohittivat meidät. Mieletön, jotenkin hämmentävä yölento. Kuului trumpetit, siipien äänet, ne menivät siis muutaman metrin päästä. Olivatko ne vain yölennolla, vai oliko se muutto, sitäpä en tiennyt. Toisaalta, olen useille lintuauroille huitonut viime viikkoina, että väärä suunta. Kun suuntavat minun näkemykseni mukaan aivan väärään suuntaan. Tässä lähipelloilla on ollut iso joutsenlauma, vai onko se parvi. Siinä on yksilöitä huimimmillaan varmaaan pari sataa. Sänkipellolla, kirkkaassa auringossa, valkoiset upeat ja harmaat nuoret joutsenet. Ei taho meikä pystyä kuvaamatta ohittamaan. Mutta nyt minä taidan kaiketi veivata itseni työkykyiseksi. Postasin aikaisemman fb-päivitykseni, jotta ei tarvitse uudelleen kirjoittaa. Minä olen siis nilikuttanut polveani, nilikutan yhä. Mikäpäs se vain nilikiuttaessa, mutta kun se on kipeä, kautta linjan. Varmaan alpakkatälli osui johonkin iskiashermoon, kun sätkyilee yötä päivää, kunnolla. Ja kerää yhä nestettä, eikä taivu. Aamusta koulutusta, sitten töitä, siinä töiden välissä lekuri ja ilta töitä. Paas kattoa, antaako ne jo punktioneulaa. Ties vaikka auttaisi. Yritän olla reipas, jos moista ehdottavat. Pakko saada jokin apu, sillä yölläkin sain sätkyjä usein, heröäilin joka liikahdukseen, ja minähän liikuin varmaan sen kolmekymmentä kertaa. Ei hyvä siis. Uku nuokkuu sylissäni, suukottelee kättäni aina välillä, kehrää. Kello alkaa olla puoli kahdeksan, hyvä aika herätä. Kissat on ruokittu, koirilla jo aamutirsat menossa, varpaiden päällä kuorsaa Kaino. Eilen kiersin kirpparilla, ostin uusia pelejä ja palapelejä. Niitä tarvitsen työssäni. Nyt hieman kutkuttaisi koota semmoinen sadan palan palapeli, illalla jo kokosin kaikki. Mutta parempi olla innostumatta, saan pian vain aikaiseksi hopun. Näinpä aloitan tiistaini ilman hoppua, tulkoon hyvä päivä. Sinullekin!