SÄTKYTIN

Minulla on sellainen sätkytin. Lätkät laitetaan iholle, vaikka niskaan, jumikohtaan ja sitten voluumia säädetään sietokyvun rajoissa. Aamuni aloitin sillä ja tummalla paahdolla. Aikani kun sätkytin, alkoi hieman niskajumit hellittämään. Sen siitä saa kun laiminlyö hieronnat, kroppa jysähtää. Kosto on suloinen ja niska juminen. Sain jopa pyykkivuoren selätettyä. Siis viikkailin kaappeihin lakanoita ja pyyhkeitä. Nyt koneessa pyörähtelee huopia, joita meille on kertynyt, jostain syystä paljon. Mutta minua ärsyttää, todella kokonaisvaltaisesti, vähän paljon kaikki. Siihenkö keksittäisiin sellainen sätkytin, jolla suit sait vain sätkyttelisi moiset tunnetilat pois. Turhauttaa, sapettaa, on morkkista, hatuttaa, laiskottaa, ei innosta, on uhmakkuutta, syyllisyyttä, varmaan vainoharhaisuuttakin. Odottavan ja laiskan aika on myös pitkä, nyt on sätkivästä polvesta lähete kiireellisenä kirurgille. Ja sitten taas odotellaan, jos vaikka joudutaan operoimaan. Tähystystä tavoittelen, sillä ne kierukan retkulat saa tuolta lumpion välistä pois. Olen niihin sätkyttäviin retkuloihin kyllästynyt. Ensin menee vaikkapa 52 askelta todella hyvin, sitten retkulat antaa sätkytyssarjan ja meno hyytyy, sitten eukko taas kokoaa itseään ja raajojaan ja aloittaa etenemisen alusta. Eikä tuohon sätkytykseen ole mitään järkevää tai odotettua kaavaa, ne luiskahtaa milloin huvittaa. Eikä se tunnu kivalta. Polvi turpoilee myös ailahtelevasti, välillä ei ja välillä taas. Kun kävin asuntolassa, avustettaviani moikkaamassa, tuntuivat kaikki tietävän että "avustajan polvi on ihan paskana". Huvittavaa, sillä asiasta huutelivat myös muut asukkaat, eivät ainostaan avustettavani. Onhan se niillekin hirmuinen tarina, kun "avustajan polvi on ihan paskana ja avustaja on jäänyt alpakan alle". Eilen minä toin kotiin kissanruokaa pienen säkillisen. Otin sen syliin autosta ja lähdin sisälle kävelemään. Kas kummaa pihalla oli sellainen autosta pudonnut harmaa ja jäinen loskakokkare, joka oli naamioitunut harmaaseen ja jäiseen pihaan, jäätynyt vielä kiinni. Siihen minä nyt sitten toisen jalkani törmäsin, mutta pysyin pystyssä. Nyt on ukkovarvas mustana. On tämä jännää, sätkyilyä aina johonkin suuntaan. Tytöt ovat vaihtaneet jouluisia verhoja, siivoilleet. Ukkokulta purki yhä kaapeissa olevia muuttolaatikoita ja järjesteli paikkoja. Minä vaan turhaudun, tylsistyn ja ryven koipi suorana itsesäälimyksessä. Palapelejä on tullut tehtyä ennätysmääriä, jopa sellaisia 500-1000 palan pelejä. Mitä en uskonut kykeneväni tekemään, niin ainakin olen osallistunut moisiin. Se on aika kivaa ja koukuttavaa hommaa, saattaa hulahtaa useampikin tunti, milloin milläkin kokoonpanolla. Töissäkin käytän pelejä todella paljon, on muisti-, kortti-, palasellaisia. Moni oottaa, että avustajalla on pelejä mukana, mikä on itsestäkin kivaa. Kuuntelen myös äänikirjoja, nyt on menossa Samu Haber, aivan ihanaa hunajata korville... Mitähän vielä, aamuni alkoi jo ennen kuutta, unet loppuivat. Eilen kirjoitin kirjoittajakaverini kanssa, olemme ottaneet nyt pari istuntoa. Sekin on kivaa, hyvä tapa nollailla, heittäytyä. Huomiselle sain hermoratahieronta-ajan, kroppani suorastaan ilakoi pelkästä ajatuksesta. Ihania sätkytyksiä, hermon ihmisen hermoihin. Nyt sätkyttelen kahvinkeittimelle, lapsi keitti mnulle kupillisen tuoretta tummaa paahtoa. Son moi, hyvää viikonloppua!