VAIN TARINAA

Tykkään Vain Elämää ohjelmasta. Katson ne silloin kun itselle sopii, yleensä viiveellä, joskus, jossakin vaiheessa. Välillä kelaillen, mutta kuitenkin. Minusta siinä on huikeita tarinoita biisien takaa, huikeita uusia sovituksia, esityksiä ja oivalluksia. Täysillä ja syvään päähän meininki, ei jäädä hiimailemaan ja kiertelemään.

Niin, minä olen nyt hurahtanut, palannut, kirjoittajakursseille. Siellä olen saanut vastaavia elämyksiä, tai siis edes hieman maistaa tarinoita, kuinka kukin asioista kirjoitamme, kuinka teksti muokkautuu, muuttuu käsitellessä. Aivan ihanaa, oivaltavaa ja koukuttavaa.

Eilen sitten ajattelin, josko joskus pääsisi sellaiseen kirjoittajaretriittiin, jossa vain kirjoitettaisiin, kuunneltaisiin, esitettäisiin omia ja muiden tekstejä. Kaikilla voisi olla jopa sama aihe, mutta kuinka eri lailla jokainen sen käsittelisi, kokisi, tuntisi ja tulkitsisi. Ei nyt mitään noin suurta ja mahtipontista kuin tuo Vain Elämää, vaan ihan tavallisten, kirjoittamiseen hurahtaneiden ihmisten Vain Tarinaa- retriitti.

Määpä kirjoitan tännekin eilisen tehtävän, josta pidin, kovasti.

Seitsemän virkkeen tarina:

1. Kirjoita maisemakuvaus. 

2. Kirjoita virke, jossa joku tekee jotakin.

3. Kirjoita virke, jossa joku sanoo jotakin.

4. Kirjoita virke, jossa joku sanoo jotakin.

5. Kirjoita virke, jossa tapahtuu yllättävä käänne.

6. Kirjoita virke, jossa joku tekee jotakin.

7. Kirjoita virke, jossa on maisemakuvaus.

Mun sen hetken tuotos:

1. Rantaheinät kahisevat, heinien yllä liitelee sudenkorento, toinenkin, sulautuen veden ja valon leikkiin, kaikkialla on valonpisaroita.

2. Lillukka hiipii laiturille paljain varpain, hiukset vallattomasti liehuen.

3. -Tule tänne Virnu, Lillukka sipisee raidalliselle kissalle, joka seuraa häntä.

4. -Istutaan tähän ja ollaan ihan hiljaa, Lillukka kuiskaa Virnun korvaan ja ottaa kissan tiukasti mekkonsa helmoihin.

5. Tuuli yltyy voimakkaaksi puuskaksi, laituri keinahtaa, Lillukka ja Virnu hyppäävät peloissaan rannalle.

6. Virnu säikähtää ja pörröttää häntänsä, ja kiipeää naukuen korkealle tuomen oksaan.

7. Tuuli tyyntyy, yhtä nopeasti kuin alkoikin, kaikkialla näkyy taas valonpisaroita.

Sitten tehtävä jatkui täsmentämisellä. Aistimuksilla ja tuntemuksilla. Kirjoita mahdollisimman tarkkaan täsmentäen...

No, minä käytin samaa tekstiä vähän niin kuin pohjana, lähin sitä täsmentämään. 

Tässä tuotos:

Hennon vaaleanvihreät rantaheinät kahisevat hiljaa toisiaan vasten. Heinien yllä liitelee turkoosi, notkea ja kaunis neidonkorento, toinenkin. Sudenkorennot sulautuvat kimaltavan veden ja auringonvalon loistaviin valonpisaroihin.

Lillukka hiipii rouheisella laiturille paljain varpain, auringon vaalentamat pitkät luonnonkiharat vallattomasti hulmuten.

-Tule tänne Virnu, Lillukka sipisee perässään seuraavalle harmaaraitaiselle, pörröiselle kissanpennulle.

-Istutaan tähän varovasti ja ollaan aivan hipi hiljaa, Lillukka kuiskaa ihmettelevän Virnun korvaan ja ottaa kissan keltaisen hulmuavahelmaisen kesämekkonsa suojiin.

Tuuli yltyy, muuttaa suuntaa ja tarttuu tiukasti kaikkeen ympäröivään. Hennot rantaheinät taipuvat nöyrästi, sudenkorennot syöksyvät suojaan, laituri keinahtaa rajusti, narahtaen kipeästi.

Pelästynyt tyttö ja säikähtänyt kissa hyppäävät nopeasti rannalle turvaan. Lillukan sydän hyppii villisti ja aivan pörröiseksi muuttunut Virnu kiipeää tuomen latvaan turvaan. Lillukalla vierähtää säikähdyksen kirkas kyynel silmäkulmasta, kun hän tajuaa minne asti Virnu pakeni, raukka aivan peloissaan.

Tuuli tyyntyy, yhtä yllättäen kuin alkoikin, keinuttaen taas hentoja rantaheiniä, jotka jatkavat hiljaista kahinaansa. Sudenkorennot nousevat hohtaville siivilleen. Auringonvalo osuu jälleen kimaltavaan vedenpintaan, Lillukka tuntee ja näkee kaikkialla valonpisaroita...

Semmoinen jännityskertomus se, nyt täytyy lopettaa Vain Tarinaa ja jatkaa oman elämämme Vain Meidän Elämää. Luonto antaa parastaan, tänäänkin. Ihana ruska, pirteää ja kuulasta, aamuaurinko, muuttolintuja, peilityyni joki, elämyksiä, aistinautintoja ja päivä ilman kalenterimerkintöjä. 

Tsao!