maanantai 1. heinäkuuta 2019

SILIRIMPSIS

Noinkin vakavamielinen otsake, silirimpsis. Sehän voi olla sillistä rimpsuun ja kaikkea siltä väliltä, hieman myös välin vierestä ja matkalta.

Kello on nyt maanantaiaamuna heinäkuun ensimmäisenä 6.08. Lämmintä 12 astetta, sateisen kostea aamu. Vein ensimmäisen töihin kuudeksi, seuraavan seitsemäksi. Heräsin luomuna, kissankehräykseen viiden pintaan, Tollo kehräsi päälläni. Olen sonnustautunut jo eriparivillasukkiin ja maalausryysyihin. Halliin tavoittelen, eilisillalta jäi valmista pohjaa, joka odottaa loppusilausta, tai itse aiheen maalaamista. Mietin, josko mehiläisvahoillakin kokeilisin, saapa nähä mihin suuntaan tuomittu kokeilu siitä tulee. Mutta haluan kokeilla, kuitenkin. Mutta missä mehiläisvahani?

Eilinen osoittautui jälleen onnistuneeksi jutuksi, siis se kranssikurssi. Todella kauniita, joka ainoa teki erilaisen kranssin, periaatteessa samoista materiaaleista. Onnistumisen iloa, oivalluksia, mikä tärkeintä nähdä ja osittain myös mahdollistaa toiselle kiksi, silmienpalo tekemästään. Passelin leppoisa tahti, reilut pari tuntia ahertamista ja sitten nyyttärisyömingit päälle. Hyvä porukka, kiva meininki. Ai että, tykkäsin.

Tosin resu jalkani on nyt tykännyt kyttyrää, olen ehkä liika paljon ollut jalkojeni päällä, kenties. Yhä rassaa myös se viime viikkoinen pommiin nukkumiseni, jossa menetin jalan rassauksen. Oma moka, joka jaksaa yhä hiertää. Mitäkö tästä taas opin, vaikka jos mitä.

Eilen kuvasin tauluni, yritin niitä koneelle siirtää. Paino sanalla yritin, mutta nyt tökki jos missä. Ei onnistunutkaan tuosta vain silirimpsis, vaikka luulin. Hitokseen kun tämä kone on huollettu, en ymmärrä nykytoimintoja. Eikä Ukkokulta ehtinyt jeesaamaan, oli nääs ulkovuoren tekoa ja tauluihin ripustiminen kiinnitystä. Ja hänellä pitäisi olla nyt tuorein tieto, niin pitäisi, samaan aikaan hiiltyi kun sitä tuoreinta tietoa sanallisesti tivasin. Joskus jokin yksinkertainenkin asia on minulle moninkertaiseksi kerrottu, niin kuin vaikka kerrottukukkainen kukinto, niin kuin vaikka ruusu tai hortensia. Kerrosta kerroksen päälle ja vielä kerran. Mutta kokeilen heinäkuisilla aivoillani uudelleen, josko koneet nyt vain toimisivat ja homma hoituisi. Eihän sitä tiedä, vaikka silirimpsis vaan.

Lapseni lähtikin pyöräilemään töihin, halusi itse, vaikka oli kyyti tässä liipaisuvalmiina. Hyvä niin, taas sain omaa aikaa vaikka ja mihin. Vaikka tähän naputteluun. Tai vaikka niihin kuvien siirtelyihin. Mehiläisvahojen ja raudan hakuun. Kissojen hoitoon. Koirien palveluun. Kahvikin loppui jo, se on kuulkaas menoksi. 

Monta mielenkiintoista, varmaan tyhmääkin idea päässäni liikkuu. Heilahtelee. On kiva kun heilahtelee, sehän mahdollistaa vaikka ja mitä. Tästäkin on tulossa hyvien asioiden päivä, uskon ja luotan. Valonlapselleni jo muutaman idean kerroin, kun ajelin tuossa ja heti herätessäni. Samanlainen touho oli hänkin, kun silmät aukesi, alkoi ideoiden tykitys. Olenko minä kuin hän, vai oliko hän kuten minä. Siinäpä mietittävää, kumpiko kumpaakin opetti?

Raporttini tästä aamulta päättyy tähän, kello on 6.35. Hyvää alkanutta helteistä heinäkuuta!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu