MUISTIN

Tälle aamulle muistin visioni, miksi tämänkin blogin aloitin. 

Minullahan oli selkeä ajatus kirjoittaa täällä mm "taiteesta", jota saan aikaiseksi. TiinaPiippoArtin sivuiltahan päätyy myös tänne. Samaan aikaan omatunto on kalvanut, kun niin usein heittäydyn kirjoittamaan huuhailuistani. Nyt kun tuo muisti yhtäkkiä avautui, tajusin, että minähän voin tehdä mitä haluan. Senkin suhteen mitä täällä kirjoitan. 

Lukee ken haluaa, jos haluaa... Helppoa, kunhan muistaa.

Ei sen puoleen, ei minulla tälle aamulle ole juurikaan "uutta tuotantoa" taiteen saralla, mutta muutama ajatus on jälleen vierähtänyt saralla jos toisellakin. Kauheasti kuplituttaa maalaaminen, nyt haluaisin kokeilla vaikka ja mitä uusiakin juttuja. 

Eilen kävin koululla, sain ostaa myös pikku purkkeihin maavärejä. Niiden kanssa sekoittelu, marmoroinnit, pintakäsittelyn opit, kuinka ne jalostaisin tauluihini. Sitten minulla on maalamattomia pyöreitä taulupohjia peräkontillinen. Juuri sain viestiä uudesta näyttelystä, oiskohan tuo viides näyttely tälle vuodelle, jostain niitä pulpahtelee... Minähän otan ilolla tarjouksia moisista vastaan. Tuntuu kyllä suunnattoman kivalta ja rohkaisevalta, kun otetaan yhteyttä. 

Samaan aikaan olen tajuavinani tämän uuden asuinpaikkamme mahdollisuudet. Suuren suuri maataloushalli, sehän on minulle suuren suuri ateljee koko kesän ajaksi. Saan olla siellä juuri niin laajasti ja laaja huuhaa kuin huvittaa. Voi vitsi, kyllä minä otan sen tilan haltuun!

Siirrän kaikki romppeeni sinne kesäksi, saan valtavasi tilaa keskusvarastooni sisällä. Hallissa ei myöskään pienet roiskeet niin haittaa, vaikkei sielläkään aivan läämältään pysty ja kannata heilua. Siellä voin tehdä myös kankaiden värjäyksiä, maalauksia aurinkovärjäyskokeiluja... Ja ja ja ja.

Kauhea intopiikki nyt kiilaa minuun, sisuskaluissakin tuntuu. Voi kunpa aamut olisivat niin lämpimiä, että tarkenisin jo kukonkiekaisun aikaan halliin. Itse asiassa näin unta kanoista ja kukoista, pitäisikö tähän hätään pihalle hankkia sellaisetkin. Värikkäät, innokkaat kopsuttelijat, heltanheiluttajat.

Mutta nyt kun tämän kaiken muistin, päätän lopettaa naputtelun heti ja justiinsa. Nyt on kaikkea kivaa korvienvälissä, jotka odottavat reittejä ulos. On siinä jossakin myös pikkuleipien leipomiset, tyttöjen mekkokriisiin kannanotto, kesäkukkien silmäily istutuksineen.

Mutta ikkunoidenpesu ja muu niuhotus saa odottaa, odottakoon vaikka ensi viikkoon.