VENYVÄ VIIMETIPPA

Hyvää kesäkuista huomenta, aamukahvilla tässä.

Takana ihana juhlahumuviikko ja itse juhlat. Voi kuinka tykkäsinkään, suorastaan nautin moisista. Onhan se erilaista julkisesti kutsua vieraat, ei tiedä läheskään ketä tulee. Miellyttäviä yllätyksiä ja kävijöitä, yllättäviä muistamisia, lahjoja ja onnitteluja. Vieraita soljui tasaiseen tahtiin sen liki kuusi tuntia, laskujeni mukaan noin 80 henkeä. Huutomatkan päässä olivat serkkutytön juhlat, joten väki jakaantui hyvin kahden huushollin välille, vuorotellen.

Suuren nautinnon itselle antoi keittiössä häärännyt arkienkeli, meidän entinen työntekijämme. Kaikki hoitui siis taustalla, itse sai vain ohjailla vieraita kahvipöytään ja jutella heidän kanssaan.

Kas kummaa viikolla maalaamistani tauluista yksi päätyikin juhlapöydän kattaukseen, korokkeeksi, siinä toistuivat juhlateemamme värit.

Niin tuosta otsakkeesta, venyvä viimetippa. Se on hyvä aina ajoittain olla olemassa, kehitellä moinen. Meidän huushollissamme se vauhditti kummasti pihatöitä, ja ennen kaikkea ovenpielien listoittamista. Meidän viimetippaamme "leivottiin" tehokkaasti sirkkelillä, kompuralla ja naulapyssyllä. Kun moiset vehkeet tuossa viikolla saimme olohuoneestamme ulos roudattua, alkoivat oikeat leipomiset. Yhdessä tyttöjen kanssa, mielestäni hyvin, leppoisasti, helposti ja vaivattomasti syntyivät. Onhan tässä ollut aikaa suunnitella, miettiä valmiiksi, sitten vain tehokkaasti tuotantoon. 

Kokeilimme moniakin asioita vege- ja gluteenittomina, ne saivat kehuja. Näköjään sitä osaa, kunhan vain uskaltaa kokeilla. Perinteisesti juhlissamme tarjotaan Reetan oliivileipää, niin myös näissä. Valonlapsemme leipoi sitä aina juhliin, oli itse kaivanut moiselle reseptin. Nytkin juhlia varten yksi koeversio ja nelikertaisena juhlapöytään. Tuplasisko hoiti juhlaleivän leipomiset. Päälle mujua, tujua oliivivalkosipulitahnaa, savukalasillilevitettä, nokkoslevitettä ja perus margariinia. Hämmentävintä noissa oliivitarjottavissa on se, että harva sanoo tykkäävänsä oliiveista, mutta kun tulee maistaneeksi yllättäen tykkääkin. Jopa reseptejä olemme jaelleet. Tässäkin pätee, kunhan uskaltaa vain kokeilla, saattaa yllättyä positiivisella tavalla. 

Lakkiaispäivä oli aurinkoinen, alkuviikko ennen sitä aivan jäätävän kylmä, kauheita sateita ja myrskyjä. Meidän juhlavalmisteluja tehtiin myös moottorisahalla ja oksasahalla, kun rannasta tuomi halkesi ja kallistui luhtiaittaa päin. Kesäkukkaistutukset hieman ryvettyivät pyörityksessä ja ikkunat sotkeutuivat uudelleen sateen piiskatessa, mutta se on pientä. Eipä näyttänyt vieraita haittaavan. Ja sääntö, mitä ei voi peittää, sitä voi korostaa, toimi myös. Meillähän on uudet ulko-ovet, mutta ulkolaudoitus odottaa vaihtamista. Noh ovenpielet ovat siis revitty ja auki. Pääovelle sitten teimme moiseen repimykseen köynnöksen, muka peittämään keskeneräisyyttä. Hölömyä, mutta muka toimivaa. Siinä se varmaan nyt keikkuu, tuo köynnös, kunnes tulee ajankohtaiseksi se oikea ulkopuolen remppa.
Isän syntymäpäivä oli myös lauantaina, juhlien päätyttyä halusin ehdottomasti mennä kukittamaan isän ja lapsemme haudat, ikävä oli koko päivän niin läsnä. Kyllä nekin kaksi olisi halunnut olevan juhlissa oikeasti, elävänä mukana. Molemmat olivat kovia juhlijoita, eiköhän tuolla toisella puolella ollut myös kemut. Luotan siihen.

Nyt minulla soi herätys, mutta minähän olenkin jo hereillään. Nukuin siis jälleen nopeasti. Aluillaan on uusi viikko, aika napakalla ohjelmalla. Ensinnäkin minulla on alla sellainen pieni koppero vuokra-auto, sillä omamme lähtee maalattavaksi, kun sen kylkeen valui muutama viikko sitten yksi auto jättäen pusujäljen. Minulla alkaa myös harjoittelu, joka jatkuu lähes koko kesän, kaikkiaan kymmenisen opintosuoritusviikkoa. Odotan innolla mitä saamme aikaan.
Mennessä käyn purkamassa yhden näyttelyn, sitten päivä harjoittelussa, pikatervehdys uuden liikkeen avajaisissa, sitten kodin kautta koukkaus. Mukaan yksi lapsi muutama tuore taulu, näyttelymainokset ja menoksi kohti Himankaa. Siellä näyttelyn ripustus ja entisen näyttelyn purkaminen. Ilta onkin sitten aivan vapaa. Loppuviikko menee harjoittelussa ohjaajana, iltaisin töitä ja yhtenä iltana kummipojan synttärit. Jossakin välissä tavoite on olla myös luova, mutta katsotaan mihin väliin moisen luovuuden suikkaan. Ensi viikolla rakennan jälleen uuden näyttelyn ja harjoittelun lisäksi minulla on valinnaiskurssi koululla, koko viikonlopun ajan. Mutta se venyvä viimetippa pätee tässäkin. Lauantaina on Yhessä-puistofestarit, jonne olen menossa luovuuksieni kanssa. Onneksi juhlat on nyt pakattu pitokalustojen myötä laatikoihin, jääkaappiin hankittu jopa normaaliruokaa, kesäinen ihana arki alkakoon.

Tulkoon aurinkoisen energinen viikko, miksei koko kesäkuu! Nyt loppui kahvi, ehkä on aihetta suunnitella vaatetus, tsekata naamataulu ja hiukset, ettei vallan viimetippaan moiset jäisi. 

Venyvä viimetippa on tehokas, kannattaa kokeilla ja ottaa käyttöön.