KOLHOOSIJUHANNUS

Sinne se jäi, selkäpuolelle sekin, kolhoosijuhannus. 

Väinö näyttää miten venytellään päiväkörnöjen jälkeen.

Jotenkin kaikki menee niin nopeasti, aika, ajantaju, tapahtumat, juhlat. Toisaalta, silloinhan kaikesta jää paras maku, jos on tunne että olisi voinut vielä jatkaa tai loppui kesken. Eikös tämä päde ihan lapsiinkin, mieluummin lopettaa leikki kun on kivaa, kuin että menee väsyn, kinan ja itkun puolelle.

Kolhoosi, nyt vietetty kolhoosijuhannus. Kuinka sulassa sovussa, vaihtuvilla kokoonpanoilla homma jälleen soljui. Vieraita oli, kävi, tuli ja meni. Ilmoja myös piteli, tuuli, satoi, myrskysi ja paistoi. Villasukat olivat kyllä hittituote pitkin juhannusta. Ulkovuoren teko oli suunniteltu tapahtuma juhannukselle, mutta siihen emme koskeneetkaan, ei paljon kannattanut sähkövehkeitä vetää ja seiniä paljastaa, kun sadekuuroja tuli tuon tuostakin, erittäinkin nopealla tempolla ja isoilla pisaroilla. Siinäpä ne odottavat, tekijäänsä yhä. Toki oli myös onni, ettei juhannusvieraiden kanssa toimeen ryhdytty, ehkä nyt olisi purkuviikko edessä, sillä juhannuksen nollauksilla moni asia olisi tasan nähty toisin, ei niin väliä, luovasti ja kokeillen.

Kolhoosi, yhteisöllisyys, yhteistoiminta, siihenhän nykyään yhä enemmän myös pyritään. Asuntojakin rakennetaan moisella yhteisöllisyyden periaatteella, jotain omaa, paljon jaettua, yhteistä ja vuoroteltavaa. Pieneen tilaan sijoitettu yksityisyys, pyykkihuolto, pihat, oleskelutilat, kenties keittiöt, autot, polkupyörät ovat sitten kaikkien yhteistä. Mielestäni moinen kolhoosiasuminen jopa syrjäytymiseltä estäisi, nykyihminen oppisi jopa jakamaan asioita, odottamaan vuoroaan. Elämä  ei olisi lappusilmäisen itsekästä kaikki minulle just ja nyt periaatteella, tulisi kenties ajatelleeksi muitakin, ennakoimaan ja suunnittelemaan tekemisiään.

Kolhoosijuhannuksessamme oli jälleen äärimmäisen hyvät tarjoilut, nyyttikestiperiaatteella, yhdessä tehden ja kaapeista taikoen.  Perjantaina sain itse tulla valmiille, oikein notkuville tarjoiluille. Kävin viemässä teinejä Kalajoelle, sillä aikaa muut hoitivat grillaamisen ja lohen loimuttamisen. Lauantaina ei paljon ulkona grillailtu, sillä tuuli ja satoi niin kovasti, kokkasimme sisällä, ja hyvää tuli. 

Vieraamme olivat myös erittäin itseohjautuvia, mikä on yksi ehto moisille kolhoosijutuille, jokainen tekee, osallistuu ja on mukana. Emme ala muita paapomaan ja palvelemaan. Välillä kokoonnuimme siskon perheen luo, on onni asua lähekkäin, samat juhlat voivat olla molemmissa paikoissa. 

Eilinen meni rennosti villasukissa päiväkörnöjä ottaessa, siivouksen ja pyykkäyksen jälkeen. Illalla heittäydyin maalaamaan, jälleen maalavattavia kokeiluja ja ideoita olisi vaikka kuinka paljon ja muille jakaa. 

Tänä aamuna olen suunnitellut huomista Yhessä työpajan seppeleen tekoa. Olen saanut olla mukana lanseeraamassa Ylivieskaan uutta yhteisöllistä koko kesän jatkuvaa, joka tiistai toteutettavaa työpajatoimintaa. Joka on vieläpä osallistuville ihmisille ilmaista. On unelmakartan tekoa, sylipuilla kudontaa, valokuvausta, laulamista, keramiikkaa, taidetta, huovutusta, ja huomenna minä vedän tuon kukkaseppele-illan. Nythän luonto antaa parastaan, pientareet ja penkit notkuvat materiaaleja, moinen on helppo toteuttaa. Samalla mietin mihin kaikkeen seppelettä tai kranssia voi käyttää. Ensimmäinen ajatus monellakin on että seppele päähän tai haudalle, mutta sehän voi olla myös kaulaan, ikkunaan, seinälle, astiaan, tarjoiluastiaan, hattuun... Sehän voi olla ilmava tai massiviinen, kevyt tai runsas. todella huoliteltu tai luonnollisen kepeä. Symmetrinen tai epäsymmetrinen, tyhjästä koottu tai valmiiseen pohjaan tehty. Tarkkaan suunniteltu  tai lennosta ideoitu kokeilemisen kautta. Odotan itsekin moista iltaa, kolhoosimaista työpaja kokeilua. Viime viikoilla on ollut kivasti, sopivasti kävijöitä, halukkaita tekijöitä. Minä olen apuohjaajana mukana muutamana iltana harjoittelupaikkani myötä, mutta huominen menee yksin heiluessa. Toisaalta onhan minulla paljonkin sidonnanopettajakokemusta, uskon kykeneväni luovimaan ja nauttimaan moisesta turnauksesta. Toivottavasti kiinnostuneita tulee tekemään, sillä moiset tapahtumat ovat juuri niitä matalan kynnyksen tapahtumia ja kaiken lisäksi kävijöille ilmaisia. Mielestäni on turhaa purnata eri foorumeilla, ettei ole mitään, kun on vaikka ja mitä tarjolla, kunhan osallistuu ja kampeaa itsenä sieltä sohvalta ylös. 

Mutta nyt minun on kammettava itseni työminäksi, edessä yhdeksän tuntia töitä, kahdessa eri perheessä. Odotan innolla molempia perheitä ja lasten innostuneita juhannustarinoita. 

Jossain välissä minun pitää ne kasvitkin huomiselle kerätä, muutama esimerkkityö tehdä ja tarvikkeet hankkia. Maalaamista en uskalla ajatella, mutta sehän tuleekin yleensä ajattelematta, suunnittelematta. Huomaan maalaavani. Huomenna tuota kipuilevaa nilkkaani käyn hoidattamassa jälleen uudessa paikkaa. Viime viikolla kävin analyysissa, vika ja ongelma löytyi, sain siihen sellaista sätkyhoitoa ja kunnon rassausta. Kotihoito-ohjeita ja tanssimista, niillä olen vetänyt tähän viikkoon, hyvin tuloksin. Olihan todella hienoa kuulla, että minulla on erittäin hyvät, toimivat ja sirot tanssijan nilkat! Kyllä hykertelytti moinen sirousdiagnoosi, eipä paljon muuta siroa löydykään, mutta onneksi on kaksi siroa nilkkaa. Mitä ilmeisemin vika on juurikin tuossa jalkapohjassa ja jalkaterässä. eikä se ole oire kauhean laajasta ongelmasta, tosin kyllähän ongelma laajenee jos se ei hoidu, siinä mielessä paras saada hoidettua nyt. Onko se sitten ajoissa, jos olen koko kevään nilkuttanut, toivotaan.

Nyt alkaa muitakin työihmisiä heräilemään, ensimmäinen on mennyt töihin jo aamukuudeksi, tässä pitkin päivää jokainen moiseen rooliin pääsee. Meidän huushollissamme olemme harvoin kaikki koolla yhtä aikaa, sillä työajat ovat todella laajalla sektorilla aamukuuden ja iltayhdeksän välillä. Mutta se on aina ollut perheemme tapa, se ei ole ongelma. Pääasia on että töitä saamme tehdä ja siinä sivussa myös ottaa kesästä ilo irti, onkien, retkeillen, nauttien, huuhaillen, ulkoillen, kuvaten, maalaten, ystäviä tavaten, vieraita kestiten, kyläillen, rempaten, paikkoja kunnostaen, tanssien, autoillen, pyöräillen,  elämyksiä kokien. 

"Ansaittua lomaa" minulla ei ole, mutta saan lomamoodin päälle aika nopeasti, kaiken muun seassa, onnekseni olen nopeatempoinen heittäytyjä. Minulle tuntui eilinenkin villasukkalöhöilypäivä maalaamisineen lomalta, eikös se sitä ole jos nauttii, rentoutuu, kokee ja latautuu.

Tulkoon hyvä viikko, aatella ensi viikolla on jo heinäkuu.