HALUUN OLLA HUUHAA

Haluun olla yksin

Irina

"Mä haluun olla yksin, haluun olla hiljaa

haluun että nukkuu kerrankin voin

Mä haluun olla yksin, lukee vaikka kirjaa

junamatka Turkuun ihana ois

Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa

tuijottaa kauas tyhjyyteen

Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa

muistan ehkä miks tän kaiken teen

Pyöriskö tää maailma ilman mua

jos otteen annan hetkeks herpaantua

Nyt ois vaan pakko saada olla tarpeeton..." Aamuni korvamatona soi siis Irina, "Haluun olla yksin". Piti ihan kopsata noita sanoja, mitä siinä oikeasti lauletaan, kyllähän sieltä jotain omakohtaistakin pomppaa. Tosin tähänkin alitajunta kirjoittaa oman version; "Mä haluun olla huuhaa, haluun olla hiljaa. haluun että roiskii maaleja voin. Mä haluun olla yksin, lukee vaikka kirjaa, oma matka jonnekin ihana ois. Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen. Ja ehkä sitten koota ajatukset yhteen, tajuta ehkä miks tän kaiken teen. Pyöriihän tää maailma ilman mua, jos otteen siitä annan herpaantua. On pakko saada olla huuhaa, tarpeeton...." Tästä on siis hyvä jatkaa tai alkaa, minulla on jo huuhaakamppeet päällä. Valmiiksi maaliroiskeiset ja kulahtaneet. Ulkona ollaan likipitäen plussalla, kenties voin ulkonakin maalata. Tämän päivän väriteemoina nousee harmaa, kas kummaa, ja siihen lämmintä keltaoranssia. Sellaiset värit minut tänään valitsivat, paas kattoo millä väriteemalla päivä jatkuu. Takana siis täysikuuhulluviikko, kouluviikko, talviyllättiautoilijatkaljakkojäätikköviikko, työvuorojenmuunteluviikko, yllättävienpuheluidenviikko ja tarvehuuhailulleviikko. Koulussa oli onneksi muitakin luovia kuuhulluudesta kärsineitä, sillä tunnelmat ja jutut olivat todella kypsän poskettomia. Kyllä on opettajilla kurissa pitäminen, varsinainen erikoisjoukko, täysi erikoisryhmä, lähinnä keski-ikäistyviä naisia, luovassa tilassa. Herää kysymys, kumpi on pahempi ja haastavampi opettajalla/ohjaajalle, moinen överiporukka jolla keulii heti vai passiivinen mukana vedettävä joukko, jota ei saa innostumaan vaikka kuinka vääntää. On se kuulkaas mieletöntä kuulua joukkoon. Onneksi opettajissa on myös samaa kaliiberia, kuulemma eivät olleet pitkään aikaan niin kovasti nauraneet, ja meillä oppi mennä solahti perille kippurassa nauraen ja asioita jakaen. Kaljakkojäätiköistä en edes halua kirjoittaa, kun en niistä saa mitään positiivisia kiksejä aikaiseksi, raivostuttavaa leijumista tien ja äärettömyyden rajamaastossa. Kun auto ei ole oikein omassa hallinnassa. Plää. Ja tämä koulumatka koostuu myös talvikunnossapidon raja-alueilla, kuuluako vaiko eikö. Kun eilen kotiuduin, sain tulla jälleen siivottuun kotiin. On se kivaa. Oli mopattu, tuuletettu, karsittu ja stailattu. Toisaalta vähän, ehkä paljonkin, harmi, että moisen idyllin sekoitan huuhailulla. Mutta yritän pysyä kohtuudessa. Palautimme koululle kuvansiirron etätehtävät. Piti tehdä yksi tuote, tein kolme. Jälleen sain yllättyä, positiivisesti, omia ennakkoluulojani romuttaen. Niin ja romuttui siinä vastapuolenkin omat ennakkoluulot, hänkin yllättyi tykkäämisestään. Kuvansiirrolla siirsin valkoisen kuvaamani päivänkakkaran valkoiselle kankaalle. Sen jatkojalostin maalaamalla mm oransseilla, turkooseilla inktense-väreillä. Eli samaan työhön oma huuhaavinkkeli. Kastehelmet nostin esiin lasihelmiä ompelemalla. Moisesta kangasvirityksestä ompelin sitten muotokieleltään pehmeän pyöreäkulmaisen kookkaan kukkaron, johon tuli hopeinen kukkarokehys isoilla lukkohelmillä. Yllättäen yksi luokkakaverini tykästyi tähän, vaikka se ei ole miltään osin hänen ominta aluetta, ehkä ainoastaan kukkaroidea on häntä. Olin niin varma, että hän suorastaan yökkii lasihelmille, blingille, väreille ja idealle. On kiva hämmästyä, hänestäkin oli hämmästyttävää hämmästyä ja tykätä jostakin niin poikkipoikkeavasta. Silloin sitä tuntee itsekin jopa onnistuneensa, kun jokin ennalta arvaamaton miellyttää. Toisaalta tämä myös selkeyttää sitä, ettei kannata luulla mitä toinen luulee tai tuntee, saattaa mennä ihan pusikkoon. En ollut uskoa hänen tykkäämistään, mutta kyllä se oli aitoa, mikä lämmitti omaa mieltä. Myös nämä inktense kangasmaalauskokemuset olivat uutta itselle ja muille. Saatoin niihin tykästyä... Kaikkeen sitä huuhaillessa taipuu. Mitäpä vielä jauhan, onhan tuota mielenpäällä jos mitä aihepiirejä, mutta nyt mä haluun olla hiljaa, haluun olla huuhaa.