maanantai 11. marraskuuta 2019

HEHKUVA KÄÄMI

Mikäli sinulla on hyvä päivä, älä lue enempää, vaan pidä hyvä päivä hyvänä(si).

Tarviikohan minun enempää naputellakaan, kun heti helpotti, tai sai kieroutuneen hymyn nostattamaan toista suupieltä. Olen nukkunut huonosti, nyt kaksi yötä. 
Tarviikohan minun enempää tuostakaan naputella, hah. Olen siis nukkunut heikkolahjaisesti, vaikka minulla on hyvät unenlahjat. Minähän opettelen koko ajan nukkumaan hitaammin, kun olen aina ollut nopea nukkuja, aamuvirkku. Nyt tavoittelen sellaista noin kahdeksaa nukuttua tuntia. Olen oppinut, nyt siis moinen on ollut katkolla.
Toissayönä oli maha kipeä, valvoin, tai luulin sen johtuvan siitä. Mutta nyt olen tajunnut, että olen jälleen fibrokipeä, sieltä, täältä ja tuolta, vaihtelevan lahjakkaasti ja kokonaisvaltaisesti. Oli minulla viime yönäkin maha kipeä, kiitos sen isänpäiväpäivällisen, karitsan ja kermaperunoiden, ne olivat hitaasti sulavaa. Ärsyttää, onko sitä pakko tunkea yötä vasten moista ruuansulatukseen. Nähtävästi oli, pakko tunkea, oikein kaksin käsin. Hyvää lautasella ja suussa, mutta ei meikäläisen suolenmutkassa.

Siis, olen ollut kipeä, lonkista, niskasta, hartioista, sätkyjä tuntuu sormissa, polvissa, selässä. Nilikoissakin, eipä juuri ole mainittavaa kivutonta paikkaa. Tai oikea kyynärpää, olihan tuo ainakin yksi kivuton mainittava asia. Moiset asiat minut saavat hehkumaan, olemaan suoranaisesti hehkuva käämi, muulla tavalla olen kaikkea muuta kuin hehkuva. 

Aatella, samaa hehkuva-sanaa voidaan myös käyttää monissa eri asiayhteyksissä, jopa lähes päinvastaisissa merkityksissä: 
- Rouva näyttää hehkuvalta.
tai
- Rouvalla näyttää käämit hehkuvan.

Oikeastaan käämini alkoi hehkumaan jälleen uudesta sanasta, "elämänindeksi".
Siitepöly, ei mitään.
Golf, erittäin huono.
Juoksu, huono. 
Moiselle elämänindeksille yritin jopa selitystä löytää, eipä löytynyt, mutta indeksihän kertoo itsessään suhdeluvusta. Jotenkin tyhjänpäiväinen, indeksiluokitus, onko elämä silloin vaikka suhdeluvultaan heikko, jos ei pääse golfaamaan. Voi voi, surkea elämä, jos tämä pudottaa suhdelukua, kovin pinnallista mielestäni. 
Maalaisena ajattelen, että golf on Suomessa kesälaji, tänä syksynä monin paikoin kausi jatkui todella pitkään. Vaikuttaako moinen siis elämänlaatuun ihan elämänindeksiä eli elämänlaadun suhdelukua laskien? Kait se jollakin näin on, mutta kannattaako takertua vaikka siihen golfiin, vaan nauttii jostain muusta lajista, keksii korvikkeen talvikaudelle. Eihän moista kannata jättää möykyksi ja aatella elämän olevan paskaa, ja suhdeluvun alhaisen, jos golfaamaan ei pääse. 
Tällaiseen määritelmään sekaannuin, täysin tahtomattani, kun säätiedotusta katsoin. Yleensä minulle riittää säätiedotukseksi se, että pistän nokkani ulos ja haistelen, onko pakkasta, tuuleeko vai mitäkö tekee. Ilmeisesti hoitolapseni oli moisen kännykkääni ladannut. Piti muuten katsomani, onko vaikka täysikuun aika, sekin öiset valvomiseni selittäisi.
Kun tuon asiayhteyden yhteydessä alkoi nämä käämini hehkumaan, unohdin koko täysikuuteoriani.

Ajattelin maalata lehmän, sellaisen suloisen ja suoraan kohti katsovan. Ei tullut suloista, ja sain sille kunnon hajataiton. Ei siis ollut lehmämaalauspäiväkään. Sekin sai hehkumaan...
Polttomerkkasin oikean ranteeni, se hehkuu oikeasti. Pannunpesässä on tuli ja jotenkin onnistuin survaisemaan ranteeni luukunreunaan. Tuossa kun eilistä täytettyä kesäkurpitsaa otin jääkaapista, onnistuin pyörähtämään niin, että liemet roiskusivat ympäriinsä. Kiva joo. Minulla on ollut myös lasipurkissa sellaista marjarouhetta, jota ripottelen smoothien ja puuron sekaan. Sekin purkki kellahti kyljelleen, halkesi. Tietenkin otin kädensivun lastaksi ja aloin puhdistamaan, sirpaleitahan siitä jäi. Pistin kiertoon kaikki siihen kuuluvat elementit, kun sekin käämejäni hehkutti.

Nyt kauhuskenario kävi mielessä, maalaan sisällä, muka siististi ja muilta salaa. Ja jos päivä on hieman hankala, onkohan syytä tsekata roiskeet, ennen kuin muut kotiutuvat ja alkavat hehkumaan. 
Ei ollut roiskeita, kiersin koko keittiön, huh. Ja olen järkevä, en roiski tai sprayaa.

Kouluviikko, olen moista odottanut, mutta näillä fiiliksillä ja käämeilläni minusta ei ole oppimaan, saan varmasti paikan sekaisin tai tartutan hehkumuksen syyttömiin. Kunhan en polttaisi ihan siltojani suuntaan jos toiseen, kun olen niin, niin, niin pahalla tuulella. Ärsyttävä ja kipeä ihminen. Toisaalta kotiväki varmaan odottaa todella kuumeisesti, hehkussa, kouluviikkoani...

Nyt alan ajattelemaan hillityn loogisesti, selventämään mikä missäkin on ja miksi mikäkin käämi hehkuu. Niin, tajusin myös lauantaina, että minulla on vanhan naisen käsivarret, sellaiset roikkuvat allit, läiskis, läiskis, lotisevat heilahtelee kun paplareita rullaan topissa. Kiva! Dekolteessakin on ryppyjä, kun kurottaa johonkin, kertyy semmoinen pienen pienestä rypytyksestä koostuva ala, kokonainen dekolteen pinta-ala. Kämmenselät niissä on ollut ryppyjä jo todella pitkään. Välillä, kuivina talvikausina varsinkin, moista ryppynahkaa on jännä rullailla. Välillä kun tekee ohjeita, joissa kädet näkyvät kuvissa, ihan säikähtää kenenköhän mummelin raaja kuvassa onkaan. Ja sitten se onkin hehkuvan käämin oma raaja. 

Laskeeko rypyt siis omaa elämänindeksiäni? No eivät, ne ovat samaan aikaan todella huvittavia, mutta armollisiakin löytöjä. Ja saanhan olla niin sanotusti muutoin terve, mitä nyt tuollaista tyhjänpäiväistä kremppaa ja kipumuistoja silloin tällöin. Tyvikasvuni on muuttunut myös todella harmaaksi, useita eri harmaan sävyjä, jopa aivan kiiltävän hopeisia paksuja jouhia. Suvussamme on upeita harmaahapseja, oikein kauniita sävyjä, ei siis paha jos suuntana on moinen.

Mistäpä vielä ruikuttelisin. Vaikka kuinka mietin, niin ei ole enempää ruikutettavaa, tai aiheita jotka käämejäni hehkuttaisivat. Enkä, oikeastaan väkiselläkään ala keksimään, pian vaikuttaa elämänindeksiini ja alan märisemään menetettyjä golfkelejä.

Josko otan pikaiset körnöt ja nousen hehkuvana, leppoisana ihmisenä ylös ja lähden illaksi töihin. Toivottelen hehkuvia takkatulia ja hehkuvia tähtitaivaskelejä. Ja voihan sitä käämiäkin välillä hehkutella, jos on tarvis, sillä sisään pakotettu vihakaan ei aina ole paras vaihtoehto. Siitäkin äsken luin, tiedettä. 

Tarkistin myös marraskuun täysikuun, 12.11.!!! Huomenna siis. Eli justiin on tulollaan, se onkin siis myös sitä tämä kippurointi, johan helepotti. Nythän voin kääntää asian positiiviseksi, saan olla luvan kanssa hehkuva kuuhullu!



0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu