torstai 7. marraskuuta 2019

VARTIN VÄÄNTÖ

Vartti, se minulla on nyt aikaa ennen töitä. 
Kauniin talvinen päivä, pakkasta vähän toistakymmentä. Pyykkiä, vaaterumbaa, kuskausta, kaupassakäyntiä ja nyt rätisee pannunpesässä tuli.

Aamulla taivas hehkui lämpimän punaisen ja pinkin sävyissä, pian muuttui keltaiseksi. Mikä valtava värien kirjo. On se huikea muuttuva taideteos koko ajan. Olen myös ajatellut lumisia, jääkiteisiä oksia aina timanttikuuran kautta. Tänään kun aamusta rannassa pällistelin, minulle tuli mieleen sokerihuurrettu. Talvisokeri, lumisokerilla peitetty. Timanttikuuraa olen jo niin monta vuotta käyttänyt, sanana se on kaunis, mutta nyt makustelen jotain muuta sanamuotoa, mielikuvaa kielikuvaa aiheesta. Enkä tiedä miksi?

Eilen saimme verkkokaupassakin kuvat ja taulut päivitettyä. Käyhän katsomassa, jos et ole pitkään aikaan käynyt, tai et vaikka koskaan käynyt. Tuossapa osoite. 

https//:tiinapiippoart.wixsite.com/tiinapiippo

Taulu omalla paikallaan
Oletkos koskaan tajunnut, että tekniikka ei ole puolellani. Ei siis näissäkään hommissa, saati oikein muissakaan. Kuvansiirrossa on aivan jäätävästi ollut kotikoneella mutkia, muualla ei. Huoltomiekkonen sanoo että toimii ja kun minä alan toimittamaan, niin ei tasan toimi. Nyt lakkasi toimimasta myös autossa akku, tai siis ei vielä ihan kokonaan, mutta vebasto ei jaksanut pyöriä. Ja nyt piiputtaa näppäimistö, sen tajuan, siinä on patterit vähänä. Aikani kun naputan, eikä tekstiä näy, kolautan alustaan ja johan näkyy. Enkös olekin kätevä emäntä, hih. Patteritkin säikähtävät jysäytystä ja hetkeksi vapauttavat virtaansa.
 Tiijätkö, nyt ilmestyi punainen varoituskolmioilla koristeltu palkki, tämä ohjelmakaan ei toimi. Miten se nyt näin? Perzzzee. Mistä näitä mutkia aina tulee?

Kävin tässä välissä pannunpesällä, nyt minun sormeni ovatkin aivan mustat noesta. Mutta tuli palaa niin kuin pitääkin ja kaiken maailman vivut ovat niin kuin pitääkin. Yhtenä iltana ei ihan kaikki vivut olleet ja sittenhän alkoi jyske kun paikat kiehuivat... On tämä opettelua. Pyykkikoneen osasin käyttää, kuivausrummunkin. 

Yhä uudelleen tulee nuo punaiset palkit ja varoituskolmiot, ei tästä tule nyt hevonJaskaa, annan periksi, myönnytys tekniikan voitolle. Vartissa olisi ollut vielä kuinka paljon vain aikaa, saati asiaa.

Narskuva Naakka Niskojansa Nakkeli, Näennäisesti Nokallansa Nyökytteli.
Se oli naakka-aivoitus se.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu