RUUSUMUORIN AAMURUUHKA

Ruusumuori heräsi hyvin nukutun yön jälkeen. Venytteli nautinnollisesti, ajatteli päivästä tulevan hyvän. Kaikki viittasi noususuhdanteeseen. Sopivasti puhdasta lunta, savenharmaa taivas oli muuttunut kauniin siniharmaaksi. Jouluvalot hehkuivat kilpaa lumen kanssa. Pihassa näkyi tuoreita jäniksenjäljenääniä, sekä omien lemmikkien temmellyksen jälkiä.

Ruusumuori kiersi pihalla, kas kummaa paljain jaloin, kuvasi hetken sinisyyttä ja jälkiä. Sekä lumen peittämiä juhannusruusun oksia ja muutamaa jäistä lehteä. 

Ruusumuori puki päällensä, kas kummaa ruusutunikan. Tai moinen tunika tuntui päivään sopivalta, halusi puetuksi. Sellaisen löysän, oudon, kukikkaan, mieluisen, ruusuisenkirjavan. Jopas alkoi uhkaavasti näyttämään herttaiselta, tai sitten piikikkäältä, hän peilikuvaansa ohimennen ihmetteli.  Kun Ruusumuori havaitsi itselleenkin yllättävän ruusuteeman, hän kietoi vielä kaulaansa herttaisen vaaleanpunaisen ruusukukallisen huivin, naurahti itsekin omille valinnoilleen, kun lähti aamuruuhkaansa purkamaan. 

- No johan on rouva oikein ruusuinen, varsinainen Ruusumuori, toivottavasti ei ole kovin piikikäs päivä tulossa. Ainakin ulospäin saattaa vaikuttaa herttaiselta, Ruusumuori itsekin ihmetteli.

 Ruusumuori siemaili vahvan aamukahvinsa, perhosmukistaan. Valitsi siis mukinsakin herttaisuusteemalla, tavallaan ruusuihin liittyväksi, kukat ja perhoset. Todella tarkkaan harkittua ja aistikkaan aikuista toimintaa.

Ruusumuori ajelutti lapsensa kouluun, toivotellen hyvää koulupäivää. Autossa he kävivät hauskoja ja hyväntuulisia, erittäin monisanaisia keskusteluja. Ruusumuorin herttainen fiilis sen kuin lisääntyi. Hän oli näkevinään myös aamutaivaassa purppuraa ja lempeyttä.

Kaupassa Ruusumuori pyöri heti aamutuimaan muiden muorien ja vaarien seassa, eihän nyt kukaan työikäinen siihen aikaan ole kauppareissuillaan. Ruusumuori on tähänkin tottunut ja moikkaili jo sulavasti muita "muoreja" ja kyseli kuulumiset, voinnit ja tunnelmat. Oli itsekin helpottuneen tyytyväinen vaatteidensa väritykseen ja teemaan, sillä muutama viikko hän löysi itsensä beigen värisin housuihin pukeutuneena, beigen-ikäluokan kanssa maanantaiaamuna pankin jonosta kello kymmenen. Silloin se tuntui vähän karmivalta todellisuudelta, tähänkö on tultu?

Ruusumuori lappasi pussiin appelsiineja, sen seitsemän tarkkaan laskettua kappaletta. Kun hän sai hedelmät pussitettua ja pyörähti kohti vaakaa, pussi ratkesi ja muori kylvi appelsiinit ympäri lattiaa. Siihenkös kauppias itse kiiruhti auttamaan ja hyrrääviä appelsiineja keräämään.

- Onkos pusseillasi jokin painorajoitus?

- Eipä ole koskaan tullut puheeksi... kokeile uudelleen, jos vaikka vähemmän kerralla.

Seuraavaan pussiin Ruusumuori lastasi vain viisi kirkkaankeltaista appelsiinia, vaikka oli aikeissa sen seitsemän ostaa.

- Nyt pussi kesti, viidellä appelsiinilla, 1,34 kiloa, hän kauppiasta informoi ja mennessään peukutti.

Ruusumuorin sisko oli äitiä tutkimuksissa käyttämässä. Ruusumuori oli moisesta kiitollinen. Yht'äkkiä puhelin soi, Ruusumuori sai taskupuhelun siskoltaan. Epämääräisiä sanoja, ääniä sieltä täältä, mutta tunnelmaan hän pääsi heti. 

Ruusumuorilla huoli valahti, melkein myös hätäkakkaus housuihin. Ruusumuori kiiruhti kassalle, vapisten lastasi ostoksensa, unohti tunnuslukunsa. Onneksi sentään säilytti ajotaitonsa ja suuntavaistonsa. 

Ruusumuori kiiruhti muiden luo, onnekseen tilanne ei ollut se, mitä taskupuhelun kautta luuli kuulleensa ja ymmärtäneensä. Mutta fiilikset muuttuivat herttaisen leppoisasta, kramppaavan piilopiikkiseksi, varuillaan olevaksi. Ruusumuorilla valahti alahuuli vapisemaan ja muutama kyynelkin vierähti, kun hän tajusi huolihermoistaan äärimmilleen hetkessä aktivoituneensa, tietenkin kyyneliä vieri myös helpotuksesta, niin ja kiukusta ja muutama kysymyskin huulille muotoutui. Ruusumuorille heitettiin jälleen uusi epätietoisuuden haarniska ja organisoinnin kupla.

Samaan aikaan Ruusumuorin työvuoroja myös peruuntui, sekin aiheutti yllättävää piikikkyyttä, kun oli arkensa, opiskelunsa ja kalenterinsa aikatauluttanut, muutokset pudottivat pohjan tältäkin. Ruusumuori oli moisesta harmissaan, samaan aikaan hämillään. Piikkejähän moinen myös terävöitti.

- Laitan salaattia ja paistan lohta, tule tänne syömään kun ehdit, Ruusumuori siskolleen ilmoitti, kun kotiinsa ajeli.

Kun Ruusumuori kotiinsa ostosten kanssa pääsi, karkasivat suuren suuret herkkusienet ympäri lattiaa, nyt ei ollut kyse pussitetusta ylipainosta, vaan sauma ratkesi, aivan silkkaa piruuttaan. Niitä oli pussissa viisi ja ne osaavat myös kieriä.

Ruusumuori avasi jääkaapin, kaksi alinta hyllyä lillui maidossa. Perhe oli vaihtanut maidontuottajaa, vertailtuaan litrahintojen muutoksia. Samat tihkuvat saumat olivat osuneet jo muutaman kerran kohdalle, mutta nyt nousi karvat ja piikit oikein kunnolla Ruusumuorilla, kun kyse ei ollut enää tihkumisesta vaan valumisesta. 

Näinpä hommaa hauskuutti jääkaapin pesu. Ruusumuorilla ei ole aikomustakaan muuttaa omaa tapaansa säilyttää litran purkkeja, kyllä niiden pitää hallita kylkiasento, piste, vaan hän päätyi naputtelemaan reklamaatiota valmistajalle. Samalla olisi lähtenyt reklamaatiota myös räjähtäneelle foliotuikun valmistajalle, mutta pakkaustiedot olivat todella vajavaiset, mikä jälleen piikkejä nostatti, terävöitti.

Siinä syntyi herkullinen salaatti, ihanilla kevätsipuleilla ja keitetyillä kananmunilla. Kaksi lohifilettä uuniin solahti, toinen pestokuorrutteella ja toinen yrttisuoloilla maustettuna. Lisäksi kukka- ruusukaalta, sekä palsternakkaa chilihomejuustolla uunin kautta. Ruusumuori naurahti ruusukaaleilleen, ruusuteemalla mennään lautasellakin. Ja serveteiksikin teemaan sopivat kukikkaat valitsi.

-Jokohan tämä on kypsää, Ruusumuori pestolohen uunista pöydälle nosti. Samaan aikaan läheltä kalaa tutkiskeli. Silloin kiehuva pesto yhdessä lohenrasvan kanssa räjähti. Suoraan Ruusumuorin naamalle. Alaluomeen ja huuliin sekä leukaan. 

- Aiiii, polttaa, Ruusumuori huusi toinen silmä kiinni ja kiiruhti kylmällä vedelle huuhtomaan, lähinnä polttavaa silmänalustaan, onneksi ei silmämunaan moinen roiskunut.

- Tuotakaan ei voi kuvitella, ellei vierestä nähnyt, mitä tapahtui. Kauhea poksahdus. Onneksi teillä on kaksi vessaa, nyt meinaa naurupissat karata...

Hämmästyneenä äskeisestä nopeatempoisesta tapahtumasta Ruusumuori silmälasinsa joutui pesemään. Niissä sitä vasta pestorasvaroiskeita olikin, olihan onni olla lasit päässä. Eikä palovammoja naamaan syntynyt.

Ruoka oli herkullista, sitä jäi perheellekin. Ruusumuori oli ollut hereillään kokonaista neljä tapahtumarikasta tuntia, varsinainen Ruusumuorin aamuruuhka.