keskiviikko 2. tammikuuta 2019

RASAHTI TABULANA


Aamukahvia, ikkunasta joelle katselua ja rasahteluja tabulana. Selkä meinaan, meninkin kehumaan, nyt en kehu. Uudenvuoden aattona, rasahti yksi file alaselästä, siitä ne fileet ovat toisensa löytäneet, kipu on levinnyt laajemmalle, kummallekin puolelle ja antaa kivoja sätkyjä. Noh, tämä on tuttu juttu, tutut sätkyt, antaneet viitteitä jo aiemminkin. Nyt pitää niin kuunnella ihtiään.

 Surrrr, nyt kuuntelin, surrrr, kuuntelin taas. Yöksi otin kipulääkemiksauksen, sain nukuttua kohtuullisen hyvin. Mutta aamulla, ei tarvinnut kuin yhden venytyksen, ja taas rasahti. Ollappa sitten harkitseva näissä liikkeissään, hidasliikkuinen, se kun ei ole todellakaan meikäläiselle ominaista. Tämä on tätä oppikoulua itselle, kaikki. Tiedetään... Toisekseen olen aina ajatellut myös niin, että kun laajemmat huolet, muista huolehtiminen, hieman löysää, antaa oma kroppa viitteitä olemassaolostaan. Muistuttaa.
 
Meillä on jälleen yövieraita, talossa on nyt kuusi teiniä. Olihan illalla kiva nukahtaa hörinään ja Aliaksen peluuseen. Ensin koko lauma oli pihalla, jokijäällä, sinne jopa lumiveistoksia pystytteli. Vuoden vaihtuessa meillä oli myös viisi yövierasta, minä niin tykkään tällaisesta. Sulassa sovussa elukat leikkivät pikkuisen kanssa, samalla pallolla pompottelivat.
Yhtenä aamuna kun heräsin, en taaskaan ollut yksin. Olihan siinä vieressä Ukkokulta, mutta sängystä löytyi kolme kissaa, yksi katseli heräämistäni piirongin päältä ja koirat sängyn vierestä. Joka askelella askelsi sen sata tassua. Se on rapsetta se, jokainen kissa yrittää myös huomiota keimailemalla jalkoja vasten kerätä. Ensin ulos aamupissoille ja sitten alkaa tarjoilut. Kyllä osaavat olla nälkäisiä ja ihania.
Nämä teinit, jotka meillä nyt ovat, saivat kissoista heti kavereita. Naksupussi käteen ja johan ovat sylissä, kehräten ja silmiin tillottaen. Voin vain kuvitella mitkä kissanhankintapaineet tuohonkin huusholliin jalkautuu, kunhan kotiutuvat.
Pihallamme oli eilen viisi isoa ja värikästä fasaania. Seurasimme kuinka ne pikkuhiljaa lähestyivät joen toiselta puolelta. Sitten linnoittauduimme lasikuistiin vieraiden kanssa, kun seurasimme kissoja ja fasaaneja pihalla. Pikkukissoilla oli kovat luulot itsestään, kun lähtivät fasaanijahtiin. Kunnes harakka tuli koivuun keskittymistä sekoittamaan ja rätkättämään. Kissat kyräilivät ja fasaanit keikaroivat aivan nokan eessä. Kukaan ei hyökännyt mihinkään, mutta hauskaa seurata kissojenkin vaanimista, eleitä ja pantterimaista hiipimistä, kehonhallintaa.
Täällä kävi kunnon myrsky ja mylläkkä. Pariinkin otteeseen. Eilen päivällä saimme lunta todella sakeasti ja isoina hiutaleina, liekö ne niitä lakanan kokoisia, jotka leijuivat. Tänään vaikuttaa tyyneltä, en ole ovenrakoa pidemmälle nokkaani pistänyt. Kaunista, oli kauneuden takana vaikka mikä mylläkkä, lopputulos huokuu rauhaa ja luonnonkauneutta. Myrskyn jälkeen on poutasää... tässä se nyt taas on, ikkunasta katsottavissa, aistittavissa.
 
Joulukuusi lähti eilen, napakasti. Yhdellä typyistä meni joulu nyt yli, tavarapaljous ja somisteet alkoivat tökkimään. Sopii minulle, sai mennäkin. Ei makijaa mahan täydeltä, ei joulua, ei mässyä, en ole myöskään koko tänä vuonna karkkia syönyt, hoksasin. Pitäisikö olla huolissaan vai enemmänkin mielissään. Niin, tiedän, että huonot ruokailutottumukset ja valinnat pitävät kropassani tulehdus- ja kiputiloja yllä. Tämä rasahdus tabulana on joulun herkkukarusellissa myös itse aiheutettua, omaa tyhmyyttäni, osittain. Saa kahtua peiliin monessakin kipusätkyssä. Moni asia on monen monituisen asian summa. Summa sum maarum, tabula rasa, rasahtelua tabulana.
 
Mutta nyt on viimeiset kahvinrippeet kupissa, alkaa teinejä nousemaan. Kohteliaita huomenia kuuluu, tämmöisistä nuorista tykkään, puhuvista, osallistuvista, näkyvistä ja kuuluvista. Nyt on aika tehdä sulanmiehen taukojumppa, hitaasti taivuttaen, hitaasti hieman venyttäen, hitaasti ja hartaasti liikkuen. Pienin liikkein, mutta kuitenkin sulana, sillä eihän jäisenä moisiin taivu. Rasahtelua tabulana, on aamun teema.
 
Sulavaa alkanutta vuotta, sulle ja mulle!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu