OTSANAHAT KURTUSSA

 

Huomaan olevani otsanahat kurtussa, kireänä. Tai voiko samaan aikaan olla kurtussa ja kireä, siinähän onkin ristiriita? Kaiketi tälle päivälle on niin paljon päänvaivaa, että otsanahat on kurtussa kun niin kovasti pähkään, samaan aikaan sielussa on lievää kireyttä havaittavissa, erinäisistä syistä.

Minulla on tänään viikon ainoa vapaapäivä ja olen yleensäkin kotona, onhan siinä latausta kerrakseen, kuinka sen oikein, ennen kaikkea järkevän tehokkaasti osaan käyttää, myös hyödyllisesti.

 

 Ja samaan aikaan istun kirjoittamaan, jolloin kumoan kaikki edelliset teoriani. Eli kurttuun vetää otsanahat, kun itseään seuraa.

 

Samaan aikaan itseni tuntien ajattelen, että on hyvä istahtaa jäsentelemään, onneksi olen nopea.

 Yksi typyistä aikoi vielä nukkua hetken, sitten lähtee mukaani hoitamaan asioita. Annan nukkua, eli voin uniajan siis naputtaa. Ostoslistan ja koreografian päivälle olen jo suunnitellut.

Puoliksi tehty siis, kun on hyvin suunniteltu. Kellohan ei siis vielä ole edes aamu kahdeksaa, olen ehtinyt tehdä suunnitelmia jo jokusen tunnin. Reseptiikkaa, ajoitusta, aivoitusta ja hankintoja aikatauluttaa. Myös pitkä ohjelista kunkin läsnäoloista ja tekemisistä tälle viikolle. Siis itsehän tulen kotiin vasta lauantaina viiden pintaan, ja rippijuhlat ovat sunnuntaina. Täällä pitää olla muutama pallo jo hallussa hallitusti, muuten saattaa kireyttä löytyä jopa äänenkorkeudessani. Samoin vieraita pitää olla jonkun hakemassa junilta, kun itse en ole maisemissa. Työharjoittelussani on napakka tahti ja tapahtumat, joissa läsnäoloani kaivataan. Mutta meidän klaanimme handlaa kyllä, sitä en epäile pätkääkään.

Itse asiassa jututin lapsuudenystävääni, jonka lapsella oli ylioppilasjuhlat. Hän kertoi, ettei sankari itse laita tukkua ristiin juhliensa eteen. Mietin, miksei? Meillä ainakin sankarit, vaikka kuinka ovat sankareita, osallistuvat myös itse. Tasan biletys tässä huushollissa loppuu, jos hommat kaatuu yhdelle tai kahdelle. Se on ollut aina näin, sama tulee jatkumaan ja bileitä tulee olemaan. Osittain yhdessä tekemisessä on homman hauskuuskin, suunnittelu ja se kun näkee kaiken toteutuvan. Koen siis olevani tässä(kin) asiassa onnellisten tähtien alla, tiedän homman luonnistuvan, en epäile yhtään, vaikka itse en suuremmin ehdi paikalla olemaan.

 

Eilen saimme olla suvun juhlissa jälleen, tällä kertaa kummipoikamme 4-vuotisssynttäreillä. Pian on yhdet hääjuhlat, vasta oli kahden pojan synttärit. Äitienpäiväbrunssi, samalla yhdet täysi-ikäisyysbileet. Niin ja meidän esikoisemme täysi-ikäisyyttä juhlittiin kahtena päivänä kuukausi sitten. Sitten jatkuvasti ripsii muita pienempiä juhlahumuja, lähes kaikkien synttärit ja nimpparit, kaikista suvuista. Kiva kesä menossa juhlien suhteen.

Itse asiassa lapsuudestani jo muistan, että aina leivottiin kakkua, oli sitten synttärit tai nimpparit, ja niitähän on harva se viikko kesäaikaan. Kuperkeikauskakku, päälle kermavaahtoa tai jäätelöä, pihasta viinimarjoja tai mansikoita koristeeksi. Tsadam, juhlat saatiin aikaan. Kannattaa siis napsia noita pienempiä etappeja ja iloita niistäkin, ettei elämä mene isoja juhlia odottaessa, sattaapi olla ettei niitä sitten koskaan saakaan. Elämällä kun saattaa olla ihan jotain muuta, suunnittelematonta, tarjottavanaan. Kuka tietää...

 

Nyt huomaan otsakurttujeni rullaussuunnan vaihtuneen, äsken oli silleen ruttuturpaisesti alaspäin, nyt kurtistan silleen ihmetellen ylöspäin. Kulmat reilusti koholla, ja ryppyjä syntyy silloinkin. Otsanahoistani löydän nyt hämmästyksen ryppyjä, tällaistako mielessäni pyörittelinkin, enpäs tiennyt ennen kuin itse luin. Tällaisetko asiat mielessäni virtaavat, paljon hyvääkin, kivoja muistoja ja suunnitelmia, miksi pitää kurttuilla. No maalliset asiat kurttuilututtaa, oma riittämättömyys, tai siis se kuinka jakautua, mikä on tärkeysjärjestys. Kun tytöillä olisi haaveita ja toiveita, eikä edes mitään mahdottomia, mutta kun ei niitä vain ole mahdollista tällä hetkellä heille toteuttaa. Harmittaahan se itseäkin, olisivat ansainneet kyllä joskus pienen palkkion, elämyksen tai yllätyksen, mutta tällä hetkellä on niin tiukkaa, että on vain tehtävä raakasti napakoita valintoja, joko tai. Harmi, mutta tätä on elämä puun ja kuoren välissä. Aina ja vain.

 

Nyt kallo on raksuttanut rapiat puoli tuntia, aika pukea päivävaatteet, juoda jäähtynyt kahvi ja laukaista suunnitelmat etteriin. Aloittaa toteuttaminen.

Näyttää olevan tulossa aurinkoinen päivä, ehkei nyt hellettä kuitenkaan. Niin joo, minä kävin tässä sairaanakin, mutta kaiketi koin myös nopean ihmeparantumisen. Hallelujah! Viime viikon oli outoa kipua joka puolella, päätä särki, leposykkeet koko ajan noin 120, paineet kyllä hallinnassa muuten. Kun lämpöäni mittailin niin rapiat 35 astetta, kauheaa palelua ja outo(n)a olemista. Perjantaina makasin illan sohvan nurkassa kananlihalla ja kivistäen. Yöksi laitoin, tai siis Ukkokullalla laitatin, varvasväleihini valkosipulinkynsiä ja villasukat päälle. Samaisia kynsiä myös kaulalle harson väliin. Nukuin oikein raikkaassa katkussa yön kipuillen ja hikoillen. Aamulla olot jatkuivat, ilman mitään sen suurempaa muutosta. Lauantaina illasta kiputilat äityivät, kunnes nosti pikku lämmön. Kivut lähti, unta nuppiin ja aamulla olin terve. Siinä se. Luokittelisin "ihmeparantumiseksi". Ei minun suunnitelmiin moinenkaan kuulunut, mutta pakko oli lusia, eipä sitä sairautta kukaan ole itselleen tilaamassa, oli sitten kyse kuinka pienestä tai kuinka vakavasta. Kaiketi tuollakin pysähtymisellä, kokemuksella oli tarkoituksensa. Toisaalta olen kyllä koko kevään paahtanut menemään sellaisella tahdilla, että oli ehkä paikoillaankin olla pari päivää sohvannurkassa ja surkiana. Ottaa aikalisä sitä kautta.

 

Mutta nyt menen, hyvää alkanutta viikkoa!

 

Sanat tulevat tässä;

 

LUPIINI

MATKA

TATUOITU

 

Luin aamulla Positiivareiden sivuilta aamun ajatuksen, joka pisti miettimään, voi sen näinkin ajatella, vaikuttaa siis otsanahkoihinkin:

 

"Jos pystyt ratkaisemaan ongelmasi,

mitä syytä sinulla on olla huolestunut?

Jos et pysty ratkaisemaan ongelmaasi,

mitä sinua auttaa olla huolestunut?

 

-Shantideva-

 

P.S. Minulla on parhaillaan Kädenjälkiä-näyttely menossa Kievarila Kissankellossa Himangalla. Ihana paikka, kannattaa lomallakin pysähtyä, jos rantatiellä ajelee.

Verkkosivujeni osoitehan on https://tiinapiippoart.wixsite.com/tiinapiippo