NAISTENPÄIVÄNÄ

 

Tässä Valonlapseni näkemys minusta joskus kauan sitten, varmaan pätee edelleen... Hyvää naisellista Naistenpäivää!

Näin naistenpäivänä mietin millaista on olla naisena.

Tai kannattaako sitä edes miettiä? Oikeastaan ei. Ja kuitenkin mietityttää. Mietin myös millaisia naisia itse kasvatan, paljonko oman elämäni naiset ovat minun elämääni vaikuttaneet. Jatkanko samanlaisien vaikutteiden ketjua, vai teenkö omassa naiseudessani asioita toisin.

Minut tuntien, varmasti teen toisin, olen ainakin tekevinäni toisin. Ainakin pidän meteliä, kun muka muutan oletuksia siitä kuinka asioiden kuuluu olla, onhan ne olleet vuonna miekka ja kypärä samoin, kyseenalaistan. Toki on myös latuja, joilla vedän opitulla kaavalla, tottumuksesta, älyämättä edes kyseenalaistaa tai miettiä, vaikka voisin niitäkin harrastaa. Olenkin sanonut ja määritellyt yhdeksi tehtäväkseni tiettyjen myyttien murtamisen, olen siis myytinmurtaja. Lähinnä haluan niihin omiin kipupisteisiini tehdä korjausliikkeitä, jotta omat lapseni eivät saisi samoja kipupisteitä. Varmaan joo sitten aiheutan heille aivan uudenlaisia kipuiluja ja pisteitä, kun ihan väkiselläkin tiedostan olevani myyttienmurtaja, tabujentaputtelija. Toisekseen, tunnen joissakin asioissa jopa onnistuneeni, verrattuna siihen mitä olen itse tuntenut/kokenut nuorena. Minulla on paljon helpompi olla, kun ei ole niin paljon enää noita myyttejä ja nyyttejä, tabuja ja käsityksiä. Kauhean kovassa luulossa tuon asian suhteen olen, että olen kyennyt antamaan laveammat ajatusten eväät omilleni. Eikä tämä koske ainoastaan minua ja minun myyttejäni, sillä uskon koko ikäpolveni olevan samaa muuttujien sukupolvea. Sillä onhan maailma muuttunut aivan kauhealla tahdilla näinäkin vuosina, kun ajattelee omasta lapsuudesta tähän päivään.

Itse asiassa juuri yhtenä päivänä visioimme nuorison kanssa millaista on sitten minun vanhuudessani, omieni aikuisuudessa. Kuinka liikutaan, miten viestitään, mitä syödään, miten yhteiskunta rullaa, miten ihmiselo -arvoineen muuttuu. Mitkä sairaudet silloin rulettavat, miten lääketiede ottaa harppauksia, kuinka kansantalous, olemmeko hyvinvointiyhteiskunta, kuinka koulutus muuttuu, entäpä väestönkasvu. Onhan näitä muuttujia ja muutos on liikkeellä koko ajan, vähän niin kuin vierivä kivi..

 

Tänään, naistenpäivänä, ajattelen kuitenkin meidän asioiden olevan hyvin, verrattuna vaikkapa muihin kulttuureihin, muuhun maailmaan ja naiseuteen siellä. Saamme olla vahvoja, omapäisiä, itsenäisiä, rohkeita. Emme ole alistettuja, laiminlyötyjä, meidän ei tarvitse pelätä olemistamme naisena, saamme olla vapaita ja kouluttautua. Moni asia on siis hyvin, toki parannetavaakin löytyy aina, moneen muuhun maahan verrattuna.

Oma itsenäinen naiseuteni on jokapäiväistä; saan opiskella, myös ei niin tyypillisiä naisellisia asioita, kuten puu-, metalli- ja konetöitä. Voin liikkua kuinka haluan ja uskallan yksinkin mennä ja vaikka mihin. Voin kirjoittaa omia ajatuksiani, sensuuri ei iske ja minulla on ajattelun vapaus. Välillä itsesensuuri kyllä kolokuttelee, mutta on tärkeää olla oikeus omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin. Saan kulkea vapaasti, eikä ole kahlitsevia rajoituksia, lakeja ja sääntöjä sille, mitä naisena voin tehdä. Esimerkiksi tanssiminen, yksinään kulkeminen pitkiäkin matkoja, kontaktit ilman esiliinoja, saan tehdä päätöksiä. Ostaa vaikka auton nimilleni, jolla pistän maisemat vaihtumaan, sillä onhan minulla  myös ajokortti. Ei kaikkialla onnistu.

 

Tälle aamulle tämä nainen on keittänyt ison kattilallisen jauhelihakeittoa ja toisen kattilallisen kaalipataa. Kahvit on juotu, siivoiltu, tiskisouvi pyöritetty. Olen myös lukenut, relaillut, yrittänyt olla hiljaa, päivittänyt ja aikatauluttanut suunnitelmani. Vedin myös napakan viillon sormeeni, porkkanat loppui nääs kesken. Tälle viikolle on ollut paljon tapahtumaa, on tulossakin. Vieraita, uusia ja vanhoja tuttavuuksia, kaunista talvea ja eilen sain ison määrän tekemättömiä asioita tehdyksi. Itse asiassa tekemäni tehtävälista tuli tehdyksi, sain ruksailla paljon asioita yli. Yksi tehdyistä, odottaneista projekteistani oli verkkokauppaan taulujeni kuvaaminen, lataaminen ja laukaisu. tiinapiippoart.wixsite.com/tiinapiippo

Käyhän maistelemassa tämän kevättalven maalaustuulahduksia.

 

Kohta tämä nainen lähtee ostamaan itselleen naistenpäiväkukat, jatkaa lauleskellen päiväänsä, sillä jostain syystä jo aamukuudelta tuntui, että tästä tulee hyvä päivä. Tulkoon, siis hyvä naistenpäivä ja ihan tavallinenkin päivä, tavallisen hyvä riittää. Käyn moikkaamassa haudalla pikkunaistani, yhden haen kotiin kohta, kaksi nukkuu vielä. Moni asia on hyvin, kun ajattelee sisältä päin, eikä odota, että se hyvyys annetaan, tuodaan tai tehdään ulkoa päin. Onhan tämä elämä myös rankkaa naiseutta, mutta uskon kestäväni, olenhan kestänyt paljon ja tulen myös kestämään. Jälleen on noussut ilmoille ajatus siitä, että asioilla on tapana järjestyä, jotenkin, kunhan malttaa ja ottaa välillä kovatkin töyssyt vastaan.

 

Sanat;

 

KÄSI

KARHEA

PURISTUS

 

P.s. Ehkä voin tämän päivän kunniaksi hiukan peiliinkin katsoa, ihan siis sielunpeiliin, mitä sielussa vilahtaa. Toki ihan sellaista realitykuvaakin voin hiukan päivän kunniaksi ehostaa, hiukan skarpata, sillä olenhan vetänyt viikon pipo päässä pihalla ja rönttäkuteissa. Jos kaivan tälle päivää esiin sellaisen ihanan naisen, edes hetkeksi, onnistunkohan...