NO NIIH

 

Uusi viikko, uudet kujeet, no niih, mille alakas.

Viime viikolla tämän viikon kalenteriin tuli muutoksia, monestakin syystä. Eli minulla onkin erilainen viikko verrattuna siihen millainen sen piti olla. Ihan hyviä muutoksia, ei sillä.

Viikonlopun aikana en saanut yhtään kirjoitushommia etenemään, luulin jopa tulevani sairaaksi kun niin paleli ja kivisti. No niih, en ole kaiketi sen sairaampi kuin yleensä, joten nyt kulkee taas. Näillä paleluilla mennään, lisään vaatekerroksia, lämmitän takkaa ja ryystän kuumaa.

 

Vuodesta toiseen, keväästä toiseen ja talvesta toiseen jaksan hämmentyä luonnon upeudesta. Aivan mieletöntä, lisääntyvä valo, hohtavat hanget, kirkkaus. On hienoa huomata päivän pidentyneen, valonmäärän monikertaistuneen ja sehän tuntuu sielussa saakka, ainakin minulla. Aurinkolasien tarve lisääntyy, sitä aikaa aina odotan, että on niin kirkasta, että pääsee siristelemään.

 

Täällä on pakkasta, eilen oli reilut kymmenen, nyt näyttää olevan liki kaksikymmentä. Talvella kuuluukin olla, pakkasta, lunta ja talven lieveilmiöitä. Viikonloppuna ulkoilua, kyyditystä nuorisolle, jopa kyläilyä. Tytöillä vieraita, paljuilua, kikatusta. Hyviä kohtaamisia, myös raskaan suru-uutisen saavuttamista. Mutta "onni" tässä suru-uutisessa oli noin äkkiseltään, että syynä ei ole syöpä, se on harvinaista nykyään. Suurperheen suru kouristaa ja saa myötätunnon valumaan. Mutta kukaan ei koskaan tiedä, milloin joku siitä viereltä otetaan, matka valmiiksi saatetaan. Pitää siis osata, ennen  kaikkea muistaa, elää hetkessä, täysillä ja jopa pienistä asioista nauttien.

 

Luin jokunen viikko sitten ajatelman siitä, että vaikeudet eivät kaada ihmistä, vaan se kuinka niihin suhtautuu. Yritän kaiketi nyt siivota pöytää, olla suhtautumatta liian raskain askelin elämän "vaikeuksiin". Niin, mikä sitten on vaikeutta. Nyt tavoitteena on ulkoistaa moiset ongelmat itsestä ja luottaa kuitenkin asioiden järjestyvän. Sehän tässä ärsyttää, itseä, että ne on maalliset ongelmat jotka minua hiertää, siis raivostuttavan turhat asiat, jotka saavat huolia aikaiseksi. Mielestäni olen ollut aivan riittämiin huolien ja vaikeuden kanssa nokatusten, en halua enää moista tunnetta, varsinkaan itselle tyhjänpäiväisistä asioista. Ja siitä huolimatta, ne vain kiertävät. Kärsivällisyyshän se edelleenkin on joka minussa hiertää ja saa reagoimaan, mutta yritän olla ja olla tyynempi, kärsivällisempi ja puhdistaa pöytää omalta kohdaltani. Viime viikkoina olen odottanut yhden jos toisenkin asian aikatauluttamista, vastauksia, mutta siihen ei oma kärsimättömyys auta, kun asiat ovat kerrassaan niin hidassoutuisia, laahaavia ja monen tekijän summia. Yritän siis ulkoistaa, olen parhaani koittanut. Ja edelleenkin on asioita joihin en voi itse vaikuttaa, niitä huolehtimisen ulompia kerroksia, jotka yritän ulkoistaa itsestäni, sillä onhan tässä sisäisissäkin kerroksissa omat asiansa. Asiat, joihin voin itse vaikuttaa, niin kuin nyt tuo kalenterin puhdistaminen, asioiden muokkaaminen, siirtäminen ja aikalisän viheltäminen. No niih!

 

No niih, nyt alkaa kantapäitä paukkumaan, joillekin tuli tämä aamu, herätyksineen hiukan yllätyksenä. En anna sen vaikuttaa, en anna sen vaikuttaa, en anna sen vaikuttaa... Tyynen rauhallisesti totean tämän aamuisten asioiden olevan niitä, jotka edestään löytää, jos niitä on tähän saakka vältellyt. Ihan omakohtaisesta kokemuksesta jauhan nyt, nyt en pompi (liian paljon) muiden tahtiin, hoidan omat kirjalliseni ja muutaman muunkin asian ajan tasalle, sillä niitähän olen vältellyt. Ja toisekseen siivottu kalenteri antaa minulle monellekin tekemättömälle ja hoitamattomalle asialle mahdollisuuden. No niih!

 

Visiot ovat olemassa... ei auta kuin kalakattaa ja häärätä, kenties illasta olenkin ulkoistanut jo monta asiaa itsestäni.

 

Heitänpä taas sanat hatusta. Kiitos muuten teille, jotka niihin olette heittäytyneet, kiva lukea muiden nopeita aivoituksia, mitä sanat saavat virtaamaan!

Tässä tulevat aamun ja tämän päivän sanat:

 

TIMANTTI

HENGITYS

VIITTA

 

 

No niih, kirkasta aamua ja alkavaa viikkoa!