TESTAAMO

Vaihdoin maanantaina syvien lautasten paikkaa kaapissa. Sama hylly, siirsin vasemmalta oikealle, jolloin valkoiset asetit vaihtoivat myös paikkaa. Meni vajaa tunti, esikoinen huomasi moisen ja ihmetteli heti mitä on tapahtunut. Kauhea spektaakkeli, miten ne nyt ovatkaan eri kohdassa. Nyt käsi haroo automaattisesti väärää kohtaa. Äiti on vaihtanut lautasten paikkaa!! Tiistaina vaihdoin syvien lautasten paikkaa jälleen, laskin hyllyn alemmas, alimmalle hyllylle, oikeaan reunaan. Nostin tarjoiluastiat pykälän ylemmäs. Ihan jopa ajatuksen kanssa, lautaset ovat helpommin saatavilla, ja niitähän tarvitaan tarjoilukulhoja useammin. Taas huomattiin ja heti, nyt jo kauhisteltiin, mitä tämä nyt on. Mikä äitiin on mennyt, jatkuvasti siirtelee lautasten paikkaa, sekoittaa pakkaa tietoisesti. Äiti!! Tiistaina siivoilin kierrätysroskaämpärilaatikoston. Joutoaikaa nääs, ja ärsytti koko laatikosto, roiskeet, muruset ja täydet pussit. Taas testaamo päätti ottaa testiin ämpärin paikan. Siirsin laatikoston takarivin isoimman ämpärin, pahviämpärin, laatikoston oikeaan takareunaan, samalla siirtyivät myös pelti - ja lasiämpärit. Siis tein tämän tiistaina, ja vasta eilen vävykokelas sen tajusi. Oli käsi mennyt samaa rataa kuin ennenkin talouspaperihylsyn kanssa, eikä ollutkaan oikea ämpäri. Tytötkin tiesivät, että jokin muukin asia on siirtynyt, mutten kertonut heille, odotin omia havaintoja. Äiti, tuoko se nyt oli, pahviämpäri, minkä paikkaa siirsit, äiti!! Äiti, miksi!! Onhan se jännä, kuinka moni asiaa jymähtää paikoilleen, on ja pysyy, aina ja iankaikkisesti. Kangistuu, kaavoiksi muuttuu. Välillä on hyväkin muuttaa vaikka ajattelun suuntaa, ravistella, tehdä tietoinen muutos. Jos menen aina tämän kaavan mukaan, entäs jos menekin toisin päin. Tai entäs jos vaihdankin aamulla vaikka vessaa, yleensä käyn aina aamulla pikkuvessassa, siellä on hammasharjanikin. Mitenkäs sitten vessajonot meneekään, kun olenkin isossa vessassa? Joka päivä meillä petataan petit, se on selviö, kuuluu mielestäni yleissivistykseen. Tytötkin pettaavat. Entäs jos jätänkin pettaamatta? Kuka siitä kohisee eniten? Miksi? Itse asiassa sunnuntaina kun illasta töistä palasin, meidän sänky oli pettaamatta. Aivan kauhea, meinasi raivokatastrofi iskeä. Muttei kuitenkaan iskenyt, koska huomasin sen vasta juuri ennen omaa nukkumaanmenoani, noin kello 21.22, kun yöpaitaa haeskelin. Mutta kaavoihin kangistunut minuus kävi kyllä hetkellisen kamppailun aiheesta. Jyrähdänkö? Vaiko enkö? Vaihdoin siis ajatuksen suuntaa, ajattelin, että onhan valmiiksi auki, ehkä myös tuulettunut. Nyt söin kaurahiutaleita, leseillä, puolukoilla... Mutta enpäs laittanutkaan raejuustoa, soppaa ja hunajaa. Testaamoni laittoikin mustikkajogurttia, chiliöljyä ja kuusenkerkkäsiirappia. Jopa viinirypäleitä joukkoon nakkasi. Melekoinen tempaus. Testaamoni käveli syödessä, kiersi kehää. Kello tulee pian kymmenen, testaamo on yhä yöpaidassa. Kyllä maailmassa on moni asia nyt sekaisin, alan ehkä tilastoimaan loppupäivän havaintojani, tai kehittelen uusia testejä.