tiistai 4. elokuuta 2020

TIISTAIKINANA

Tyhjää näyttää näyttö,
alkaa siis sanoilla sen täyttö.
Hyppäsi kissa näppäinten päälle,
kirjaimet joutuivat kuin liukkaalle jäälle.
Kissa kehrää ja minua hellästi puskee,
se on valkoinen, eikä ruskee.
Tollolla on paljon asiaa mulle,
minä puolestani raapustan sulle.

Jostain syystä nuppiani kiristää,
ajatuksen muutaman ajattelin tiristää.
Miksi on eukolla vireys moinen,
onnistuuko kirjoittamalla fiilis toinen.
Monta asiaa on mielen päällä,
pyörii säällä kuin säällä.
Tylsä on tämä ihminen nyt,
vanha ja elähtänyt.

Arjessa on muutosta jatkuvaa, monta,
käännettä uskomatonta.
Vaikka kuinka parhaansa tehdä yrittää,
aina joku jostain asiasta tykittää.
Miksi edes tehdä ja auttaa,
kun samalla haukkuja vain saa.
Päättäjät antaa ja ottaa,
sehän omaa fiilistäkin sottaa.

Taas alkoi kone jumittamaan,
paras alkaa siis lopettelemaan.
Kun hiillyn aiheista noista,
niitä ei enää konekaan toista.

Paras tehdä tästä hommasta loppu,
ettei tule töihin liian hoppu.
Eipä auttanut tämäkään syihin syviin,
kiinnitän huomion nyt asioihin hyviin.
Imaisen muutaman auringonsäteen,
vedän kumihanskat käteen.
Lähden tekemään tärkeää työtä,
fiilis paranee senkin myötä.

Tahtoisin myös olla huuhaa,
joka kukat kädessä pientareilla luuhaa.
Tahdon tehdä kranssin jos toisen,
maalata myös taulun moisen.
Mennä metsään ja tarpoa siellä,
eikä missään päällystetyllä tiellä.
Tuntea syksyn valmiin tuoksun,
löysätä tämän jatkuvan juoksun.

Tässäpä sulle siis tiistaikinana,
yllättäen muutama riimitelty sana.
Eipä tiennyt eukko tuota,
kun venytteli sanaista suolta.

Kiitos ja anteeksi pyydän,
tästä nyt ihan aamukankeuttani syytän.









 
 
 
 
 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu