MUKAUTA

Ensimmäinen ideani oli, että vaihdan askelkuvioita tälle aamulle, välillä suuntaakiin, ettei vallan kaavoihin kangistu. Muutos on jatkuvaa, tiedän, mutta nyt tämä uusi blogipohja heittää liian monta muutosta sammaan syssyyn. Mukauta, tuntuu olevan päivän trendi. No yritän mukautua itse, kun nyt ei juuri tuo tekninen mukautuminen kiinnosta. Annanko moisen kiristää hermostoani, no en anna, mukaudun. Vaikkei tämä nyt ole semmoinen pohja jonka itse olen halunnut, tai luonut, saati valinnut. Nyt kokeilen mukauttaa ja liittää tänne fb:n julkaisun, jotta näette sen mitä olen touhunnut, ilman että kirjoitan. Mukautan siis aihepiirit tekemisineen, oisko se päivän trendi !!!!!!!! Tuohon saakka pääsin perjantaina, nyt on suunnutai ja mitä ilmeisemmin mukauttamiseni ei ole tuottanu muuta kuin harmiaggressiota. Ei mukautunut, ei! En tule ollenkaan toimeen tämän nykyisen blogipohjan kanssa, en saa sitä millään mieleisekseni, en löydä tarvittavia vipuja. Kuitenkin olen kymmenen vuotta kirjoittanut, luulin handlaavani moiset, mutta nyt ei vain kapasiteetti ja mielenkiinto riitä tähän mukautettuun muutokseen. Tämä ei siis näytä yhtään siltä mitä minä haluan. Annanko asian nyt vain olla vai ärsyynnynkö jälleen. No, enpä ärsyynny, ainakaan niin paljon. Eilinen oli kiva markkinahumupäivä. Syyssellainen, kaikin puolin. Ensin tuli vettä kaatamalla, oikein roiskuen ja puuskissa, sitten hiipivät pilvet loitommalle ja alkoi jopa kaunis syksyinen värejä korostava auringonpaiste. Minä olin siellä mukana myyjänä ja höpöttäjänä, kransseja, kasseja, tauluja ja kukkakehiä. Tärkeimpiä mittareita minulle on ihmiset, heidän kohtaaminen ja uusien tuttavuuskien luominen, vanhojen verestäminen. Mitä ilmeisemmin olen överiekstrovertti, sillä viihdyn niin loistavasti ihmishumussa. Ihmiset, loistavat juttutuokiot, yllättävät asiat jaksavat kiinnostaa. Päivä loppui taas meikäläiselle kesken, tai siis lopetus ajankohta tulikin nopeammin kuin kuvittelin, kun olin niin mukautunut systeemiin. Kuinka moni jättää asioihin lähtemättä, kun on vaikka mitä vastustusta tai tekemistä, vaikkapa nyt vessanpesu, imurointi tai vesisade. Kyllä se kannattaa välillä rutiineista poistua ja mukavuusalueelta myös. On se onni, ettei omat vessanpesut ole syrjäyttämässä elämään heittäytymistä tai mukautettuja kohtaamisia, vessanpesun saa suoritettua paljon leppoisammalla fiiliksllä vaikkapa moisen päivän iltana, on hyvä syke päällä. Ei minun tarvinnut vessoja pestä, sain tulla siivottuun kotiin. Kuitenkin kovin moni juuri näistä vessanpesijöistä ottaa foorumeila kantaa, pyytää tapahtumia, jauhaa tylsyydestä. Mutta kun pitäisi se oma pylly nostaa, meneekin mukautetusti vessanpesu ja saamattomuus edelle. Eihän tilaisuuksien järjestäjät voi millään tietää tulevasta säästä, heidänkin on siihen mukauduttava, ja toivottava että ihmisetkin mukautuu ja suhtautuu vaikkapa siihen vesisateesen realistisesti ja oikealla asenteella. Vahvasti myös uskon, ainakin luulen, että minulla oli monella tapaa rikkaampi päivä kuin vessanpesijöillä, jotka jättivät lähtemättä. Tai ainakin minä tyykkään muistella eilistä syyspäivää ihmisineen ja eläimineen enemmän kuin sitä mukautettua vessanpesua. Toisaalta olen kauhu sellaisille ihmisille, jotka toisin ajattelevat, kun idea lähtee liitoon, olen jo menossa, kun harvemmin tunnen pitkää ideasta toiminnaksi käsittelyaikaa. Jos jokin asia sytyttää, saa vessaharja seisahtaa ja hyppään systytykseen mukaan. Eli varmaan ulkopuolisille tämä on aivan käsittämätönyä toimintaa, mutta minulle mukautettu tapa elää ja tarttua hetkiin. Sillä se hetki harvemmin palaa, tällä elämänkokemuksellat