sunnuntai 13. elokuuta 2017

ROUVA KUTVELO

Rouva Kutvelo puuskuttaa liukuovista sisään. Ilmoittautuu oranssille automaatille. Samalla hän pyyhäisee hikikarpaloita otsaltaan. Jälleen alkaa yskänpuuska ravistella, Rouva Kutvelo ottaa tukea seinästä ja ampaisee kohtauksen helpotuttua takaisin pihalle. Rouva Kutvelo lähtee kiireellä hakemaan kurkkupastilleja autostaan.
-JO33 huone 3
Rouva Kutvelo huomaa oman numeronsa vilkkuvan ja kiiruhtaa suoraan vastaanottoon ja oikealle ihmiselle kertomaan kuka on ja miksi tuli.
-Köhää, hengitys tuskaista, ääni pois, puuskututtaa ja sattuu keuhkoihin, kähisee Rouva Kutvelo. Osan asioista hän saa toistaa moneen kertaan kun kähinästä ei saa selvää.
-Otetaanpa happisaturaatio... happitasot näyttää olevan suhteellisen hyvät, mutta pulssi on todella kova.
-On se kova, justiinhan minä tänne puuskutin ja sain äsken kovan yskänkohtauksenkin, kähisee Rouva Kutvelo.
-Onko sitä ja tätä??
-Ei ole, olen sitä ja tätä.
-Verikokeet ja ekg, kyllä sydänfilmi nyt pitää ottaa.
-Hyvä kun otetaan, kaikki vaan...

Labrantäti nappaa ensimmäisellä pistoksella kaunista punaista verta kolme putkiloa. Tulehdusarvot, sydämeen liittyvät verikokeet, perusverenkuva ja nestetasapainosta kertovat. Sitten Rouva Kutvelo yrittää hakea ja löytää paikkansa muiden sairastavien ihmisten seasta. Rouva Kutvelo asennoituu viettämään vastaanotolla, ennen kaikkea aulassa useamman tunnin, joten sijainti kannattaa valita sen mukaan. Kenties televisiota, ei liian tiheässä ihmisiä, vesihanakin saa olla lähellä, niin ja kenties vessan sijainninkin voi paikallistaa...
Rouva Kutvelo ehtii hädin tuskin paikkansa löytää, kun häntä jo kutsutaan paareille lepäilemään. Rouva Kutvelo ohjataan tyhjään sänkyyn, vihreille lakanoille ja valkoisille papereille pötkölleen, verhoja vedetään ympärille.

-Armoa, auttakaa, päästäkää minut jo tästä piinasta, kiljuu naapurisängyn paplarikiharainen vanharouva.
-Minä haluan jo pois, auttakaa, päästäkää minut piinasta, eikö kukaan kuule.... jatkuu äänekäs monologi ja sängyn hakkaaminen.

Rouva Kutvelosta tuntuu kuinka hänen korvissaan soi se sängynlaitojen hakkaaminen ja armon aneleminen. Rouva Kutvelo ei voi ymmärtää moista karjumista, sillä onhan täällä paljon muitakin, entäs jos kaikki huutavat ja vaativat samalla tahdilla. Ei asiat huutamalla nopeudu, varmasti rouvaa on jo tutkittu ja testattu, tuloksia odotellaan. Eihän hän muuten jo peräsängyllä makaisi. Rouva Kutvelo meinaa jo asiaa suomentaa, selittää isoon ääneen, vai pitäisikö olla kärsivällinen ja lempeä. Mutta kun ääni ei kulje, menisi sekin huutamiseksi...

-Paineethan nuo ovat korkealla, onko verenpainetta tai stressiä? Lääkäri saa sitten tämän sydänfilmin tarkistaa, kertoo ystävällinen helmikorvakoruinen hoitaja.
-Laitan sinulle samalla tämän rannekkeen käteen, tarkistatko sen oikeellisuuden.
-Tässä tulee stressi ja minulla yleensä kivut, kuume ja yskiminenkin nostavat paineita. Pidempiaikaisessa seurannassa kaikki on optimissa ja olen terveeksi tutkittu, vastaa Rouva Kutvelo.
-Minähän putoan täältä, tuntuu että joku kasvikin työntyy vasemmasta kyljestä läpi, annetaanko minun kuolla tänne, eikö kukaan auta! karjahtelee naapurisängyn paplarikiharainen.

Rouva Kutvelolla keittää lähes kiinni naapurin huutaminen, onneksi tässä vaiheessa jo verenpainemittari oli irrotettu, pian olisi tullut paine-ennätykset. Sanonko sille, ettei tuo ole kuoleman tulemista jos riehuu ja suutaan soittaa. Olen nähnyt kuoleman vierestä kaksi kertaa, silloin ollaan hiljaa ja nöyriä asian edessä. Silloin ei ole voimia riehumiseen ja tulukuttamiseen, kun on täysi oleminen jokaisessa henkäyksessä. Kuulostaa olevan potkua ihan muuhun tällä hetkellä metelistä päätellen ja vaatimustasosta. Tuolla meuhkaamisella paplarikiharainen varmasti elää sata vuotiaaksi... Mutta eihän tuollaista sovi ventovieraalle mennä kertomaan, Rouva Kutvelo pitää ajatukset ihan omana tietonaan... 

-Tämä on piinaa, kauheaa, eikö kukaan auta, kiljuu yhä paplaripäinen ja heiluttaa sänkyään.
-Paineet ovat kyllä korkeat, voisi olla parasta jäädä tähän paareille lepäämään..., ehdottaa helmikorvakoruinen hoitaja.
-Omalla autolla minä tänne ajoin ja kävellen tulin, en tarvitse paaripaikkaa, menen mielelläni aulaan istumaan...
-Tässä tilassa paineet ei ainakaan laske, tuumaa Rouva Kutvelo ja iskee kengät jalkaan samalla ja lähtee litomaan. Sinne jäi taas yksinään paplarikiharainen vanharouva huutamaan.

Kun Rouva Kutvelo istuu ja lueskelee aulassa, hän huomaa paineidensa laantuvan. Sykekin laskee. Vettä pitää juoda tuon tuostakin ja kurkkupastilleja imeskellä, ettei koko aikaa yskitä. Onneksi se vessakin tuli tarkistettua, sillä vedenjuonti aiheuttaa yhtenään pissalla hyppäämistä. Rouva Kutvelo kuuntelee hengityksensä eri vinkunoita ja rahinoita, tunnustelee olotilaansa, saattaa olla kuume nousemassa...

-JO33 huone 12
-Olenkohan se minä, huikkaa Rouva Kutvelo nuorelle lääkärimiehelle ovenraosta.
-Olet, sisälle vaan, että rintakipuja. Onko niitä ollut pitkäänkin?
-Ei minulla mitään rintakipuja ole! Putki minulla on kipeä ja rahisee.
-Putki?
-Niin tämä ihmisen keskellä menevä putki, keuhkoputki ja keuhkot, niihin minulla sattuu. Muuta flunssaa tai räkäisyyttä ei ole, ainoastaan kipu täällä. Voimattomuus, hikoilu, yskänpuuskat ja nyt tuntuu kuumekin olevan nousussa. Olen itse vetänyt siihen särkylääkettä, avaavaa, antihistamiinia, tiikerisalvaa ja vahvaa yskänlääkettä. Olotila on pahentumaan päin, alkoi jo keskiviikkona yskällä, nyt on jo neljäs päivä.
-Kurkkutulehdus, kurkunpääntulehdus voisi tulla kyseeseen.
-Mutta kun kurkku ei ole kipeä, enkä eritä mitään, kipu on täällä putkessa.
-Sano AAAAAA, AAAAA.
-Yäk, AAAAA, AAAA, yäk.
-Hiukan punoittaa, ei ole tulehdusta.
-Ei olekaan, en ole kurkusta kipeä.
-Voitko ottaa tuota, tuota paitaa pois, tai mikä sen nyt onkaan niin kuuntelen.
-Tunika. Tämä on tunika, sanoo Rouva Kutvelo ja kuoriutuu retkulastaan.
-Nyt kuulen tuon hengityksen rahinan ja vinkumisen ilman stetoskooppiakin, muuten hyvät äänet keuhkoissa ja sydämessä.
-Katsotko korvatkin, ne tuntuu yskiessä ratkeavan.
-Lievää punoitusta, johtuu yskimisestä, muuten siistit.
-Äänihuulet voisi tarkistaa, kun tuo äänikin on noin käheä ja kulkee tuskin lainkaan, sanoo nuori lääkärimies lamppua otsalleen asetellessa. Samalla hän kaivaa peilin ja sideharsotaitteen ja lähestyy Rouva Kutveloa.
-Sinun kannattaa vuorata itsesi tai antaa minulle oksennuspussi, sillä varmasti yökkään kaiken päällesi, jos meinaat tuon peilin kurkkuuni laittaa, varoittaa Rouva Kutvelo.
Nuori mieslääkäri ojentaa oksennuspussin, nappaa sideharsotaitteella rouvan kielestä kiinni ja lähestyy peilinsä kanssa.
-Yööööök, yök, yäk, yääääk, pumppaa Rouva Kutvelon nielu, onneksi ilman tuotantoa.
-Taitaa olla parasta ettei niitä äänihuulia..., perääntyy nuori lääkärimies ja ottaa lapun otsaltaan.
-Voiko tämä olla keuhkonkuumetta, minulla ei ole koskaan ollut tällaista oloa, ilman suurempaa flunssaa, ainoastaan putkikivulla ja rahinoilla?
-Rötgenkuvahan sen kertoo, kuitenkin tuo crp viittaa tulehdukseen kun on jo jonkin verran koholla, sen kuvan jälkeen tulet uudelleen tänne vastaanotolleni ja määrittelen sitten tarkemmin mikä antibiootti, kun näkee mitä siellä näkyy. Kirjoitan tässä lähetteen...

Rouva Kutvelo lähtee suunnistamaan röntgeniin, mutta mikään ovi ei ilta-aikaan avaudu. Hän koittaa kaikkia painikkeita ja palaa takaisin päivystykseen säikäyttääkseen siivoojan, kun apua pyytää.

-Tällä lätkällä tämä avautuu, kertoo siivooja.
-Kiitos, mutta kuinka pääsen takaisin tänne päivystykseen, kun ovi ei aukea?
-Niin, kuinka?
-Niin, kuinka? toistaa Rouva Kutvelo.
-Kierränkö ulkokautta vai kuinka pääsen takaisin tänne päivystykseen?
-Ulkokautta, eiku ovesta voi kulkea.
-Mistä ovesta kun ei aukea kuin lätkällä?
-Niin, lätkä on henkilökohtainen, jos osaston ovesta?
-Koitin tuota osaston ovenavaajaakin, eikä se auennut.
-Kokeillaanpa, mennään yhdessä tämän lätkän kanssa, sanoo siivooja ja Rouva Kutvelo kiertää kuuliaisesti sokkeloita hänen perässään.
-Näin päin tämä aukeaa, kun tulee täältä osastolta, onpa jännä juttu... Tätä kautta pääset takaisin.
-Hyvä kun löytyi ratkaisu, kiitos, sanoo Rouva Kutvelo ja painelee röntgeniin.

Röntgenissä ei kauan nokka tuhissut, tunika nurkkaan, asento, hengiteltiin, keuhkot täyteen pumpattiin ja kuvat otettiin.
-Et varmaankaan ole raskaana.
-En.
Oli lyhyt ja ytimekäs keskustelu siitä aiheesta.
-Kiitos, ja niin jatkoi Rouva Kutvelo uutta reittiä takaisin päivystykseen.

-JO33 huone 12.
-No niin, tässä on vertailukuvana aiemmat kuvat vuodelta 2000 jotain... Vaikuttaa siltä, että tässä on kauttaaltaan molemmissa keuhkoissa jotain sameaa. Mykoplasmaan viittaavaakin. Ja ainahan puhutaan keuhkonkuumeesta kun on näin laajasta keuhkojen tulehduksesta kyse. Kirjoitan sellaisen antibiootin, joka tehoaa molempiin diagnooseihin..... naputtelua ja annoksen tarkistamista.
-Muutaman päivän tehokas kuuri, alkuannostus 500 mg, siitä eteen päin 250 mg vuorokaudessa. Onko E-resepti tuttu asia?
-On. Tarviiko tuota mykoplasmaa mitenkään erikseen todentaa, labroilla tai muulla? Onko se kuinka tarttuvaa... entäs kontrollit? Rouva Kutvelon kyselytulva aiheesta alkoi.
-Kenties kuukauden kuluttua kontrollikuvaukset, ei kannata verikokeita mykoplasman suhteen ottaa. Mikäli ei oireet ala helpottumaan seuraavien päivien aikana ja lääkkeen myötä, niin sitten uudelleen päivystykseen. Nämä saattavat olla pitkäaikaisiakin juttuja. Mutta antibiootin teho jatkuu vielä päiviä sen lääkkeen loppumisenkin jälkeen.
-Voinko käyttää yhä niitä muita oheislääkeitä tarvittaessa?
-Voit.
-Kiitos huolellisista tutkimuksista ja useiden asioiden tutkimisesta samalla kerralla. Saanko ensimmäisen annoksen täältä, sillä apteekithan ovat jo kiinni?
-Minäpä laitan hoitajille viestiä, niin antavat tämän päivän annoksen.
-Kiitos.
-Hyvää vointia, toivottaa nuorehko mieslääkäri ja kättelee potilasta. Rouva Kutvelo miettii, voikohan lääkärit altistua kuinka usein pöpöille kun sairaita kättelevät. Vai ehkäiseeköhän Fitness-patukat ja energiajuomat moisen tartunnan, sillä nuorehkon mieslääkärin roskiksessa oli käärepapereita ja tölkkejä. Pakkohan niidenkin on jaksaa, piristeillä jos ei muuten, pitkiä päivystysrupeamia...

-Olipas muuten elämäni nopein keikka tänne, kello oli neljä kun kotoa lähdin ja olen seitsemäksi jo kotona takaisin, kiittelee Rouva Kutvelo vielä oven raossa ja lähtee tunika heiluen kotimatkalle.

Illalla Rouva Kutvelon olotila heikkeni. Kuume sahasi ylös ja alas, kahden asteen heitoilla. Rouva Kutvelo oli tyytyväinen kun tuli käyneeksi yhteispäivystyksessä, vaikkei sinne mielellään mennyt, sillä olihan diagnoosi sen verran vakava, että mieluummin aloittaa hoidon siihen heti kuin vasta maanantaina. Vai että keuhkonkuume, mistähän Rouva sen nyt sai? No, eipä ole Rouva Kutvelo moista ennen sairastanut. Keuhkonkuume on kuitenkin tuttu infektio perheessä, toipuminen oli todella hidasta. Kuulemma vakavasti otettava asia, viestittää lukuisat ihmiset. Niinpä Rouva Kutvelo yrittää pysyä vaakatasossa, lorvailla ja ottaa tirsoja tuon tuostakin. Mutta mielikuvitus jaksaa laukata oli diagnoosi mikä hyvänsä, kohta on Rouvalla jälleen ruuhkaa ja kinoksia uusissa ideoissa. Kuinka ne sitten toteutetaan...
Tänään Rouva Kutvelo on ollut kotosalla, jätti yhdet tuparit käymättä. Sienessä käymättä ja sen seitsemän taulua jätti maalaamatta. Rouva Kutvelo on ottanut tirsoja sohvan kulmassa ainakin kolme kertaa. Mikäs on Rouvan maatessa kun teinit puskevat äänekkäästi kouluangstejaan ja -stressejään. Ääni on vielä sen verran pois, ettei kannata osallistua, ei pärjäisi kuitenkaan. Saipahan Rouva nousta valmiiseen ruokapöytäänkin, tämän kerran, sen verran on kutvelo olo Rouva Kutvelolla.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu