GLAUDIA - mielikuvitustarina

MYRSKYNSILMÄSSÄ

Kesä oli jo pitkällä, oikeastaan jo syksyssä. Maailma tuoksui kypsälle ja takana oli värikylläinen kesä. Jotenkin kaikki alkoi tuntua viipyilevän valmiilta ja tietty jäähyväisten aika tuntui koittavan. Glaudia oli toteuttanut suunnitelmiaan viikko kerrallaan, hitaasti mutta varmasti edistyen. Pienin kärsivällisin askelin. Alkukesästä hän teki työtä maan alla, pieni hento säie kerrallaan, juurtuen yhä tiukempaan. Hakeutuen yhä syvemmälle ja ravinteita etsien. Hänen juurensa olivat notkeat ja pitkät, vilkkaat ja määrätietoiset. Ne saavuttivat tavoitteensa. Kasvuprosessiin kuuluu tässä vaiheessa antaa ravinteita omasta sipulistaan, kunnes juuret kykenevät niitä itse tuomaan myöhemmin takaisin.

   Glaudialla on yhä selkeä mielikuva siitä, kuinka ensimmäiset lehtisilmut aran vaaleanvihreinä työntyivät maan pinnalle. Arkaillen työnsivät itsensä valoon. Lämmön voi aistia jo pinnankin alle, mutta valonsäteet saavuttaa vasta kun pinta on läpäisty. Aurinko tervehti silmuja, leikitellen ja hiukan pilven raosta lämmittäen.  Aurinko tietää, kuinka herkkiä uudet pyristelevät silmut ovat, se osaa leikitellä varoen. Lehti kerrallaan kohti valoa, ryhdikkäänä jäseniään oikoen. Glaudialla on vanhat viisaat opit mielessä jokaisessa kasvupäivässä. Kasvukausi etenee suunnitellusti, joskin runsaat sateet hiukan ahdistivat ja saivat varomaan. Mullan liiallinen kosteus saattaa koitua kohtaloksi, varsinkin sipulikasveilla. Onneksi multa oli kuohkeaa ja sopivan huokoista, että suuremmilta vahingoilta vältyttiin.

 Polun varrella ihmiset seurasivat Glaudian kehitystä, kasvua ja kasvunopeutta. Sentti sentiltä yhä ryhdikkäämpänä ja valoa kohti kurottaen. Pikku hiljaa Glaudia tunsi olevansa valmis kukkimaan.  Puhkeamaan loistoonsa. Sateista johtuen kukinnassa oli pienoinen viive, mutta Glaudia tiesi kesän jatkuvan pitkälle syksyyn. Glaudia ojenteli nuppujaan, pullisteli ja raotteli. Herkän valkoiset kukkanuput avautuivat yksi kerrallaan alhaalta ylöspäin. Niitä oli kymmeniä pitkässä varressa. Yksi kerrallaan ne raottuivat ja päästivät valon sisäänsä, jakaen sen tehoa ympärilleen. Sivellin kerrallaan perhoset maalasivat koristeet. Fuksiaa, hentoa liilaa ja ripaus keltaista. Glaudiaa ihailtiin ja siliteltiin, kuvattiin ja hämmästeltiin. Glaudia tunsi ja tiesi onnistuneensa.

   Syyskuun kahdeksastoista päivä, silloin kaikki oli jotenkin liian hiljaista, liian tyyntä. Glaudialla värähti pelko terälehdissä ja hän ajatteli mielessään jotain olevan tulossa. Taivaanranta sumeni, sadekuuro piiskasi ja tuuli riepotti. Pohjoisesta tuli kohti musta tuuli, se näytti todella vahvalta ja huonotuuliselta. Glaudiaa pelotti ja se yritti takertua juurillaan yhä napakammin ja yhä syvemmälle. Vieressä kasvava Kultatyräkki ja Hiirenvirna kietoutuivat ystävinä toisiinsa. Kaikkia pelotti, mutta he rohkaisivat toisiaan. Glaudian pituus on haastava, sillä gladiolukset saavuttavat jopa liki kahden metrin korkeuden suotuisassa kasvupaikassa. Galudia hipoi tuota pituutta. Hädissään Glaudia hyvästeli ja kiitteli lähipiirinsä, valmistautui katkeamaan. Tuuli tuli, myrskynsilmä saavutti. Glaudiaa huimasi, sattui ja hän oli sateen hakkaama. Tuuli oli ilkeä ja todella vahva. Vieressä kasvoi vuosikausia vanha Villapaju, kokenut, harmaa ja viisas. Villapaju ojenteli oksiaan kohti tuulta, kiusasi sitä ja kiinnitti huomion itseensä. Myrskytuuli siirtyi Villapajun kimppuun, Glaudia heilui väsyneenä ja kieroon vääntyneenä juuret hellinä polun toisella puolella. Kuului ratkeavaa ääntä, kuului voihkinaa, kuului valuvia kyyneliä ja lopulta kuului pelkkä hiljaisuus. Villapaju katkesi lähes juuresta ja vaipui seinää vasten. Villapaju osoitti ystävyyden voiman ja rohkeutensa ottamalla myrskyn vastaan ja säästämällä yksivuotisen ystävänsä. Villapajun vanha viisaus kertoi, että hänellä on pajun sitkeys ja monivuotisuus vahvuutena. Hän tietää vielä versovansa uudelleen. Glaudialle mahdollistui näin loppukesän upea loisto. Hän sai tehtävänsä suoritettua ja lakastui onnellisena lokakuun kolmaskymmenes päivä yöpakkasten jälkeen kuutamossa. Glaudiasta jäi paljon kauniita muistoja ja vanha valoisa sielu jatkoi matkaansa.

GLAUDIA

- Glaudialla selkeä päämäärä ja aikataulu, jossa hän onnistuu. Märkä kesä, paksu peite päällä asettaa haasteita, sekä kilpailijat peiton alla. Valonkaipaus ja vuodenajat ovat vahvuuksia ja toisaalta myös haasteellisia vaikeuksia .”Selkä suorana  ja pystypäin, kohti valoa, vaikka kuinka tuulee.”

- Glaudiaa pelottaa märkyys, väsymys ja voimattomuus. Tapaturmat. Entäs, jos aikataulu ei riitä ja voimat ehtyvät, sekä liian voimakas ja repivä tuuli. Entäs jos ei kykene ilahduttamaan ketään.

- Ensin keväällä Glaudia lepäilee, oleilee levollisena ja odottaa aikaansa. Laskeskelee ja mittailee voimavarojaan ja niiden järkevää käyttöönottoa. Samalla hän tekee hiljaista ja näkymätöntä työtään peiton alla. Valmentautuu ja hakee paikkaansa, jotta on tarpeeksi vahva muutaman viikon kuluttua. Kärsivällisyys palkitaan.

- Keväällä Glaudia ei suoranaisesti erota vuorokauden aikoja. Ensimmäisinä viikkoina hän pysyttelee piilossa, mutta myöhemmin vuorokaudenajoilla, auringonkierrolla ja päivärytmeillä on todella tärkeä tehtävä. Hän on valon lapsi.

-Glaudia puhuu vähän, mutta ajattelee paljon. Lähinnä hän tsemppaa itseään ja mikäli lajikumppaneita on lähettyvillä hän kommunikoi niiden kanssa. Jo muinaisilla esi-isillä on ollut hyvät elintavat, ryhti ja suoraselkäisyys vallalla olevana ominaisuutena. He ovat ylpeitä ja tavoitteellisia.  Glaudia toistaa ajatusta valoa kohti pyrkimisestä ja suoraselkäisestä ryhdistään. Hän haluaa olla lajinsa tunnusmerkillisin ja upea omassa olemuksessaan.

-Glaudia välttelee aihetta loukkaantumisesta ja hyljätyksi tulemisesta, siitä ettei kukaan huomaisi häntä. Yksinäisyydestä.

-Glaudialla on sukulaisia, paljonkin, maailmanlaajuisesti. Lähisukua ei välttämättä ole huutoetäisyydellä, mutta he voivat kommunikoida toisilleen auringonkierron kanssa. Glaudia on onnellinen, sillä hänellä on sukua huutoetäisyydellä ja myöhemmin myös katse-etäisyydellä.

- Glaudialla on ystäviä, monia eri lajeja, hän ystävystyy helposti. He muodostavat sekalaisen ydinperheen, erilaisuus on rikkaus.

- Glaudian asuinpaikka on tiheään asutulla pihalla, Mökömajan polun varrella. Glaudia on paikalla, jossa hän tietää tulevansa huomatuksi. Tosin sijainnin mukaan asuinpaikka saattaa olla myös tapaturma-altis. Hän tietää olevansa suunniteltu, kaivattu, odotettu ja ihailtu.

- Glaudian omistuksessa on lähinnä voimavarat ja asenne, ne ovat hänen rikkautensa. Hänen tärkeimmät pääomansa.

- Glaudialla on loistava ryhti ja kauas säteilevä vaatimatonkin kauneus. Hänen herkkyytensä säteillee vahvasti ympärille. Jotenkin hän loistaa hiljaista kauneuttaan, vaikka ei tee siitä numeroa.

- Vanha sielu vaeltaa sukupolvilta toisille, myös Glaudia kokee olevansa sellainen, paljon nähnyt ja monta elämää elänyt. Vaikka näennäisesti ihmiseniässä mitattuna elinkaari onkin lyhyt. Mutta elämän pituus on suhteellinen ja elämän tarkoitus on mitoitettu sen mukaan. Glaudia tietää jatkavansa seuraavassa elämässä ja uusissa sukupolvissa.

- Glaudialla on yksillölliset ominaisuudet, jotka määräytyvät auringonkierron mukaan. Hän on pääväriltään raikkaan, puhtaan valkoinen ja vihreä. Mutta yhdessä auringon, perhosten  ja tuulen kanssa hän saa viimeistellyt siveltimen vetonsa. Glaudialla nämä vedot ovat herkän fuksian ja liilan sävyiset. Nämä asiat korostavat hienostuneesti puhdasta vaaleutta. Saavat haukkomaan henkeä upealla kauneudellaan, puhtaalla viattomuudellaan.

-Glaudia-nimi on naisellinen ja sopii hänelle. Yksi vaihtoehto etunimeksi oli Kuutar. Kokonaisuudessaan nimi kuuluu Glaudia Kuutar Auringonkehrä Valkosointu.