ROUVA KUTVELON TARINA JATKUU

Rouva Kutvelo yski, yski ja yski. Hän luuli paikkojensa repeävän ja aivan kokonaan irtoavan. Yskiminen sattui ja aiheutti uutta kipua ja hikoilua. Lämpötilat heiluivat, olotilat siinä mukana. Hikikarpalot vierähtivät jo pelkästä ajatuksestakin. Olo oli surkeampi kuin lauantaina, vaikka lääkkeitä oli jo kolme päivää pumpattu, edellisten omatoimilääkkeiden lisäksi.

 

Rouva Kutvelo päätyi jälleen päivystykseen, sai napakat ohjeet puhelimitse. Jälleen koneelle ilmoittautumista. Jälkeenpäin Rouva Kutvelo ajatteli itsensä olevan heikolla hapella, kun ei edes muista minkä värinen se kone oli, joka ilmoittautumisen otti vastaan. Päivystyksessä oli ruuhkaa, näkyi tuttujakin. Rouva Kutvelo raahautui tyhjään aulaan, kauaksi muista, rauhassa röhimään ja tautia potemaan. Tällä kertaa hän muisti jo kurkkupastillit ottaa taskuunsa, siinä se aika alkoi kulumaan niitä imeskellessä.

 

Ohi käveli yksi jos toinenkin hoitaja, lääkäri ja avustaja. Rouva Kutvelo jopa oman paikkansa oikeellisuuden tarkisti, kun ei ollut varma tekosistaan. Pian ohituista suunnitteli nuorehko tutunoloinen mieslääkäri.

 

-Hei.

-Hei, mites te nyt täällä?

-Yskä ja olotila vain pahenee, jos tuohon yskään nyt jotain, röhisi rouva Kutvelo.

-Sehän oli lauantai kun kävitte..

-Niin oli.

-Mikä se nimi olikaan?

-Kutvelo, Rouva Kutvelo.

 

Samalla nuorehko mieslääkäri teki U-käännöksen ja palasi huoneeseensa. Rouva Kutvelo jäi röhimään käytävään, samalla hän jututti tuttuja, joita sattui tapaamaan.

 

-Laitoin lähetteet laboratorioon, menet ensin sinne ja sitten kun tulokset tulevat, otan itse vastaan tässä. Luin ne lauantain tekstit ja edetään niiden tutkimusten pohjalta ja lisäsin kokeita. Niin ei tarvitse sinne päivystykseen jonottaa. Käyt nyt siellä labrassa, minä pidän ruokatuntini sillä aikaa ja sitten palaamme asiaan, ohjeisti nuorehko mieslääkäri. Ilmeisesti hän alkoi nähdä Rouva Kutvelon yhtenä kappaleena, kun alkoi sinuttelemaan.

-Kiitos, minäpä menen... köhisi Rouva Kutvelo ja oli jo matkalla laboratorioon. Hän peukutti mennessään...

 

 

Nieluviljelyä, muutama putki jälleen verta. Rouvaa hikoilututti ja yskitytti. Kauhulla hän ajatteli, jos yskii juuri silloin kun neulaa suoneen laitetaan, sehän menee kyynärtaipeeseen umpeen. Tai jos yskä iskee nieluviljelyn aikana, tuleekin aivonäyte nielunäytteen sijaan. Onneksi kaikki onnistui ilman suurempia kauhuskenarioita. Eiku takaisin aulaan, hikoilemaan, odottamaan ja yskimään. Ajantaju leijui siinä tajunannatason kanssa, olo oli nihkeä.

Muutamaa tuttua Rouva Kutvelo siinä samalla jututti, hyviä kohtaamisia ja aika meni rattoisammin, kuin omaa olotilaansa koko ajan tutkaillessa. Välillä Rouva jo mietti, josko penkille oikaisisi ja ottaisi tirsat...

 

-Nyt voit tulla, viimeinkin loput vastaukset valmistuivat, huikkasi nuorehko mieslääkäri ovelta.

-Tulehdusarvot jatkavat nousuaan, siihen on reagoitava, muutan antibiootin vahvemmaksi. Samalla jatkamme kuitenkin sen aikaisemmin määrätyn antibiootin loppuun, sillä mikäli tämä on myös mykoplasmaa, se tehoaa siihen. Tämä uusi antibiootti on laajempikirjoinen ja tehoaa laajemmin keuhko- ja hengityselintulehduksiin. Kymmenen päivän kuuri. Onko allergioita?

-Ei, muistaakseni, röhisee Rouva Kutvelo.

-Voin tietenkin kuunnella, onko tämä nyt se tunika, voisitko ottaa sen pois, naurahtaa nuorehko mieslääkäri lauantaina tunikasanan oppineena.

-Ei, tämä on tavallaan pitkä paita, mutta voi tästä nyt sitä tunikanimeäkin käyttää, selittää Rouva Kutvelo ja rullaa raitapaidan päältään.

-Hengitä syvään... kuuntelua, kuuntelua...

-Keuhkojen äänet ovat edelleenkin hyvät, vaikka uloshengittäessä kuuluu pientä vinkumista.

-Joo, vähemmän kuuluu kuin lauantaina, enää ei niin pahasti rahise.

-Nyt vaivaa siis yskä...

-Joo, jatkuva, repivä ja kipeä, sattuu jo joka paikkaan... olo on kaikin puolin kehnompi kuin silloin.

 

Lääkäri esittelee eri vaihtoehtoja yskänlääkkeiksi. Rouva Kutvelolle jää mieleen ainoastaan sana Cocceli, jotain sinne päin. Lääkäri kirjoittaa sitä heti puoli litraa. Samalla hän kertoo lukeneensa keskustelupalstalta, että sillä menee pää sekaisin jos annostusta liikaa ylittää... Rouva Kutveloa naurattaa ja yskittää sekaisin, eipä taida uskaltaa ottaa yliannostusta, sillä näillä olotiloilla viheltää jo muutenkin.

 

-Laitoin jo valmiiksi lähetteen keuhkojen kontrollikuviin, mistä olikin silloin lauantaina jo puhetta. On tämä sen verran raju tulehdus, eikä antibiootit ole tehonneet olettamallani tavalla, että kontrolli on tarpeen...

-Hyvä, eli noin kuukauden kuluttua, lähete on jo valmiina, minä varaan vain ajan. Hienoa.

-Maitohappobakteereja voi olla hyvä käyttää näiden lääkkeiden aikana, tässäpä kopiot e-resepteistä, kättelyä ja kiittelyä...

 

Rouva Kutvelo selvisi tästäkin päivystyskeikasta mielestään sujuvasti, reiluun kahteen tuntiin labroineen kaikkineen. Samalla jäi miettimään, mitenköhän lääkäri muisti? Hyvä kun muisti, sehän varmasti joudutti ja paljon. Rouva Kutvelo ehti myös nuorehkon mieslääkärin roskakorin tarkistaa, tyhjä, nyt ei lääkärin ollut tarvinnut turvautua energiajuomiin ja -patukoihin, hän ehti syömään oikean lounaan. Hyvä niin.

Apteekissa alkoivat jo tutut farmaseutit nauramaan, kun Rouva Kutvelon jälleen näkivät tulevan. Perjanataina nimittäin Rouva Kutvelo oli itse muka vielä terveen kirjoissa ja haki koiralleen kassillisen. Koiran viikkoa aikaisemmin epäilty hyttysenpurema ottikin tulehduksen ja keräsi ison paiseen leuan alle. Se päätti perjantaina puhjeta, sitten kun koira sitä vielä kynnellään avitti, niin olihan siivo. Se operoitiin ja nyt menee siihenkin lääkkeet.

 

Eilisen päivän aikana Rouva Kutvelo makasi hiljaisessa olohuoneessa tuntikausia. Kissa kehräsi päällä, koirat vieressä. Tunnit venyivät ja vanuivat, todella hitaasti. Rouva Kutvelo otti uusia lääkkeitä, otti tirsoja, otti levon kannalta. Kyllä oli päivässä pituutta.

Yön mittaan tuntui, että ehkäpä tauti otti nyt käänteen parempaan. Jotenkin oli helpompi hengittää. Ainoa haitta yöyskän lisäksi oli se, ettei Rouvalla tahdo enää uni riittää ja paikat kestää makaamista. Vai liekö asia niin, että nyt huomaa kropan muut huutelut, jos akuutti tulehdus ottaa korjaantuakseen keuhkoissa.

 

Mutta tänäänkin Rouva Kutvelo aikoo olla kuuliainen ja hoitaa itseään. Levätä, levätä ja levätä. Lehdet on luettu, televisio ei kiinnosta, radioa ei tahdo avata. Joten sehän on sitten mielikuvitus jota Rouva Kutvelo lenkkeilyttää maatessaankin. Hiljaisuuttahan Rouva on koko kesän kaivannut, omaa aikaa olla, nyt sai mitä tilasi. Turha on Rouvan narista, makaa nyt vaan ja kuuntelee sitä hiljaisuutta. Onneksi Rouva saa olla ainoa ihminen Eläin Hoitolassa, kyllä ne eläimet jaksaakin hoitaa lempeästi...

 

 





Yritin kuvaa tänne, mutta tällainen tulikin, joten pureskelkaamme moista ajatuskuviota...