KAIKENKARVAISTA

Nukuin yöni tuttuun tapaan kissa, luullakseni yksi kissa, jaloissani. Sitten tämä rento olento putosi sängystä suoraan sängyn vieressä nukkuneen koiran päälle. Johan oli herätys! Meille kaikille kolmelle ja hiukan muillekin. Noooh, jatkoimme sätkystä huolimatta uniamme.

 

Näin unta, että navetan yliseltä löytyi kuusi kissanpentua, kaikki olivat ihania hailakan harmaita tiikerijuovaisia. Sellaisia lapsuuteni kissan värisiä, sellaisia mistä olen haaveillut, mutta eteemme ei ole vielä moista väritystä löytynyt. Samassa läjässä oli myös pieni tiibetinspanielinpentu. Kaiken huippu oli että koko tämän lauman oli synnyttänyt aikapäiviä sitten kuohittu kiiltomusta kollimme Väinö. Ihmettelin siinä unessakin kissan kaksneuvoisuutta, mutta sekin on kuulemma mahdollista sain kuulla tänään eläinlääkäriltä. Olin unessa todella mielissäni niistä pennuista, kas kummaa halusin pitää kaikki.

 

Unimaailma jatkui ilman sen suurempia askelmerkkejä. Puoli seitsemän aikaan paukahti, kilisi, kolisi ja rytisi taas. Toikkaroin silmät sikkurallaan keittiöön, siellä niitä kissoja taas sinkoili. Yksi keittiön tuoleista makasi selällään tiskipöydän edessä. Pöydällä olleet isot kanamunankuorennäköiset kynttiläkipot heiluivat ja liina oli rullalla. Kolinalle ja rytinälle löytyi selitykset. Etsimme kilinän aiheuttajaa. Lopulta iso avainnippu löytyi olohuoneen puolelta. Kissat olivat sen pöydältä ottaneet leikkiinsä, hyvä etteivät hukanneet. Minä sen nipun siihen illalla jätin, koska oli tarkoitus heti aamusta startata. Vessapolullani sain kahlata hiekkalaatikon hiekassa, en tajua kuka oli käynyt kauhomassa hiekat ympäri kodinhoitohuonetta. Lakaisin lattiat ja olinkin sitä myötä hereillään.

 

Kaikesta säädöstä ja yöllisistä säpsähdyksistä huolimatta on ne hienoja elikoita. Olin illalla ja tänään päivällä kirjoittajakurssilla. Hyvä kun herättivät aamusta ajoissa, ehdin naputella joutessani ison pinon kurssitekstejä. Kas kummaa monissa niistäkin seikkailee sikoja, kissoja ja kaiken maailman eläimiä. Olen jossakin vaiheessa kirjoittanut ohimennen muistiin ajatuksen: "vilkas mielikuvitus auttaa kestämään todellisuuden". Näin on, mihinkä minä vielä joudunkaan tämän laukkaavan mielikuvitukseni kanssa tai mihinkä olisinkaan joutunut ilman sitä.

Kurssilla opettaja kuulemma on katsonut sivusta kirjoittamistani, mistä sitä tekstiä oikein tulee, kynä jatkaa taukoamatta liitoaan. Toki emme me koko aikaa kirjoita, välillä myös kuuntelemme. Luemme omiamme, kommentoimme, keskustelemme aiheista jotka nousevat esille. Mutta minusta on ihanaa heittäytyä aiheen vietäväksi, kirjoittaa voi ihan mistä vaan. Tänään olen kirjoittanut astiakaapin astioista, Sinko sisäsiasta, runon viidestä auringosta, tarinoihin on pitänyt upottaa annettuja sanoja ja sen pohjalta. Kirjoitin myös hurjan tarinan Laase-pojan kertomana karitsan taposta...se pelotti jo itseänikin. Eilen kirjoitin luonneanalyysin itsestäni haapapuuna, muutaman muunkin virittelyn vaikkapa annettuja lauseita jatkaen. Koskaan ei tiedä mihin mielikuvitus vie. Välillä niistä syntyy todella raastavia, riipaisevia ja omakohtaisia tulkintoja. Noilla kursseilla ei kyyneliltäkään vältytä. En ole ainoa, joka lirauttelee. On huikeita tekstejä ja tulkintoja, moni kirjoittaa niin sydämellään ja niin kauniisti.

Voi kunpa moni muukin uskaltaisi tarttua kynään ja päästellä ajatusvirtojaan ulos. Eihän niitä tarvitse muille lukea, antaa luettavaksi tai avata. Mutta uskon kirjoittamisen voimaan. Sama on monilla muilla luovilla asioilla, joiden uskon vahvasti minua auttavan. Uskon niistä varmasti olevan apua myös muille. Kirjoita mieltäsi painavat asiat, listaa kiitollisuutesi, analysoi aivomyrskysi, maalaa mielenmaisemasi, roiski tuskasi, räjäytä paha olosi maaleilla... Kokkeileppa...

 

Tämä viikko on ollut todella, todella, vaiherikas ja täynnä mielenkiintoisia asioita. Mutta onneksi viime viikon niskapaskaviikkoon verrattuna positiivisempi. Meneillään on omia ja muiden tiukkaan aikataulutettuja, kuormittaviakin asioita. Ei pääse joutilas laakereilla lepäilemään, saati tylsistymään. Huomiselle on aamusta siivousurakka, iltapäivällä on kotimme näyttö. Mutta asia ja päivä kerrallaan, ei tälläkään mopolla mahdottomia. Toivottavasti kissaeläimemme osaavat olla huomenna kunnolla kun ihmisiä tulee meille. Koirat viemme mukanamme. Eläinpölyt tasan jäävät leijumaan, kaikkialla voi nähdä ja aistia että meillä asuu aika kaikenkarvainen ja omintakeinen poppoo.

 

Minulla on ollut syystä jos toisestakin taukoa tanssissa muutama viikko. Kuuntelen tässä samalla illan bändiä, josko saisin lähdetyksi. Ikään kuin virittäydyn tunnelmaan. Nyt näyttää ilmakin selkiintyvän, aurinko paistaa. Eilen ja tänään on ollut pilvistä ja räntää on tullut kunnolla. Onneksi kevättä on jo ilmassa, luonto henkäilee uuden alussa. Samaa koen myös omissa nahoissani, selkiytyvää. Tähänkin päivään on mahtunut vahvoja tunnemyrskyjä, kaikenkarvaisia asioita. Koen tämän päivän olevan valoisan, innostuneen ja monesta asiasta kiitollisen. Kaikenkarvaisen ikäväni siivittämä, mutta valoisa.