VARTIN VIRITYS

Annoin itselleni aikaa vartin, nyt tähän hättään ja naputtelulle. Jalat ovat jo lähtökuopissa, mitä kaikkea pitää hoitaa, missä käydä. Samaan aikaan nupissani sinkoilee aivoituksia suuntaan jos toiseenkin, yleensä ne törmäilevät toisiinsa, ne ajatukset. Sillä niistähän ei ole pulaa.

Lukuisia kertoja saatan kysäistä ihmisiltä mitä nupissa liikkuu tai mitä ajattelee. Lukuisia kertoja saatankin osua siihen tyhjään kohtaan, jolloin saan vastauksen "ei mitään". Samalla alkaa kauhulla omassa nupissa pyörimään ajatus siitä, onko siellä koskaan tyhjää, ei mitään kohtaa, hiljaista osiota. Olenko ajatuksillani överi, kaiketi olen, mutta missä se raja menee jos jollakin toisella on vain tyhjää. Pitäisikö siihenkin puuttua, että saisi edes jonkin ajatuksentyngän ajateltavaksi. Onhan sekin aika hullua tyhjään ämpäriin huudella, kun on vain oma kaiku vastassa.

En nyt tiedä mistä moinen ajatusvirta jälleen singahti, se vain tupsahti kun annoin luvan kirjoittamiselle. Nyt alkoi kiehtomaan ajatus siitä, että paketoisi jollekin sanan, tai ajatuksen joulunajaksi pyöriteltäväksi. Miltä se kuulostaisi kun sitä joku toinen pyörittelee. Vähän niin kuin lumipallo, kun se ottaisi massaa, ajatuksensiivuja, ympärilleen pyöräytys pyöräytykseltä. Minusta kun on niin äärimmäisen mielenkiintoista kuulla, lukea, oivaltaa myös muiden aivoituksia. Voihan ne olla aivopieruja, aivan uuden ajatuksenkulman turskautuksia, eikä niiden todellakaan tarvitse myötäillä omiani. Kunhan saan kuulla muidenkin nupin sisäisistä prosesseista, mitä toisella hyrrää.

 

Tuoretta maksaa, tarjosin kissoillemme. Aluksi hämmästelivät, viiksikarvat heiluivat vinhasti. Myös kummastelivat silmät ymmyrkäisinä ja maksanpaloja nakkelivat. Minkä siivon ne saivatkaan aikaan kodinhoitohuoneen pöydälle, kun aina palaset kupista pöydälle nostivat. Niin, kissojemme ruokintahan tapahtuu kodinhoitohuoneen pöydällä, syystä että koirat muuten söisivät kissannaksut. Kuinkahan paljon koostumus eroaakaan kissan- ja koiranruualla. Alkaako kissat haukkumaan ja koirat naukumaan, jos menee sekaisin. Illalla maksanpaloja löytyi myös keittiön lattialta, kun kissat päättivät saaliinsa kanssa kirmaista lattialle ja piiloon syömään. Minua ei kehuttu ihmisten taholta, mutta elikot ovat edelleenkin todella otettuja moisesta herkusta. Ne ymmärsivät sen aivoitukseni tarkoituksen. Osuin siis kissanaivoituksiin, osuma se on sekin.

 

Kynttilöitä olen viemässä haudalle, isälle ja lapselleni. Kuinkahan siellä on liukasta. Viime talvena lensin ja pahasti, koko pituudeltani sinne kivien väliin. Aikani itseäni kuuntelin, ajattelin asennon olevan jo soppelin, jos olisi ollut tyhjä monttu, ei olisi tarvinnut kuin vyöryttää... Mutta sitten täräytykseltäni tajusin kipuaaltojen sinkoilevan kropassa, sehän on kaiketi elon merkki, jos kipua tuntee. Niinpä kokosin itseni raaja kerrallaan ja tunnistin olevani erittäin vahvasti tunteva ihminen, ei ainoatakaan tunteetonta kohtaa. Kauhulla ajattelen iäkkäämpiä ja raihnaisempia, mitä kaatuminen voi aiheuttaa. Itse kaaduin niin nopeasti, etten kerennyt ajatella, joten kaiketi säästyin siis isommilta vammoilta kun en ehtinyt raajojani eteen asetella ja yrittää estää moista liikettä.

 

Kaiketi vartti vilahti, aika koota ajatukset teoiksi ja toimiksi. Pukeminen, asioiden kokoaminen, äidin asioiden hoito; laskuja, papereita, kynttilöitä, muikkuja ohjelmoitiin eilen, sitä ennen ehdottomasti haudoille, kohta tulee ystävä, mitähän tarjoan, joulupullaa on vielä, pipareita, torttuja ei, kanasalaattia lounaaksi, illaksi töihin, joulukortti mukaan, muutama kortti matkalla laatikkoihin, ai niin paketin haku, eilen tankkasin, yksi pikkuostos lisää, eiku kaksi. Onneksi hiukset on eilen pesty ja laitettu, ei kiinnostaisi niiden laittaminen, kynttilät pitää puhaltaa ennen lähtöä, yksi opiskelija herättää virkkamaan. Onpas lämmin tuo Kaino, joka nukkuu paljailla varpaillani. Tänään en siivoa, tytöt ovat siivonneet eilenkin, hyviä huushollaajia. Miltähän joulu tuntuu, jokin tuoksu puuttuu? Hyasintteja on, olisiko sypressi, tai jouluruusun paikka. Se ei kyllä tuoksu, on kaunis. Mitähän kissat siitä tykkää. Mistäpä ne eivät tykkää. Mutta nyt meni jo kaksikymmentä minuuttia, ihan hyvin osuin tänä aamuna näppäimiin, ei tarvinnut kauheammin korjailla. Olisiko päivässä sittenkin aihetta suuremmallekin naputtelulle, onhan noita projekteja...

 

Idea!!! Siitä se sitten lähti...

 

Annan sanan, tai parikin sanavaihtoehtoa.

Anna sinä itsellesi aikaa vaikka viisi minuuttia.

Anna meidän muidenkin lukea mitä ajatuksia sana herätti.

 

KÄPY

HYASINTTI

YKSINÄISYYS

 

Sellaiset kolme sanaa aivoni tuottivat, ilman suurempaa ajattelua.