KIROSANAMIETELMIÄ

Omassa lapsuudessa ei saanut kiroilla, sehän oli todella rumaa, syntiä ja epäkohteliasta. Isä tosin päästeli välillä, jos jokin asia vastusti, mutta ei puhettakaan, että muut meidän perheessä olisi kiroilleet. Mutta niin vain on nykyisin sekin asia kärsinyt inflaation, kirosanoja viljellään mennen tullen palatessa. Monissa eri ikäluokissa ja ihmisryhmissä. Minua kyllä ärsyttää moinen, vaikka itsekin päräyttelen. Mutta se, että omaa egoa pönkitetään ja tehostetaan överisti kiroillen. En tykkää. Tai sitten jos on tietty määrä "repliikkejä tai puheaikaa" vuorokauteen varattu, minkä ihmeen takia se pitää käyttää kiroiluun. Silleen haaskataan tyhjään. Lastensuojelussa, kyllä siihen kiroiluunkin tottuu ja turtuu, kun nakellaan päin näköä sen kymmeneiä repliikkejä päivässä. Samaa asiaa saa rajata joka toisessa lauseessa, mutta se ei vain korjaannu. Aika turhauttavaakin. Kiroillaan ihan syyttä suotta. Viime syksynä meikäläinen päräytti ihan syystä, ja isosti. Johan porukka hiljeni, säikähti, että nyt on eukko tosissaan. Hääräsin keittiössä, laitoin uuniin ruokaa. Huomasin, että uuniritilä olikin kuumassa uunissa. Otin sen patakintaiden kanssa pois, laitoin ritilän päälle mitä pitikin. Siinä vaiheessa tartuin paljain käsin kiinni siihen tulikuumaan ritilään ja pikkasen niin kuin kirosin. Kun en vaan tohkeissani muistanut sen ritilän kuumuutta. Leiskautin sikermän kirosanoja niin että kuului. Samaan hengenvetoon huusin myös anteeksipyynnät yhtä äänekkäästi. Jo tuli nuorten keskuudessa syvä hiljaisuus, oli se sen verran tehokasta ilmaisua. Nuoretkin vallan säikähtivät, että nyt se taitaa olla tosissaan. Mielestäni on kuitenkin outoa, että jopa viesteissä kiroillaan, kommenttiketjuissa kiroillaan, julkisesti kiroillaan. Eikä asioita voi sanoittaa ilman ruokotonta kielenkäyttöä, vähän asiallisemmin. Vai eikö ole enää minkään maailman sensuurivipua olemassa. Toki tietyt aikanaan rumat kirosanat enää ne eivät ole niin pahoja, ne ovat yleisiä. Mutta kun ei tarvisi olla. On ikävää saada vastaukset tai kommentit silleen, että ne on aina höystetty voimasanoilla. Entäs jos oikeesti välillä sanottaisiin vain se asia, ilman tehosteita. Kärsisikö siinä kovisimago tai eikö enää olisi niin vaikuttava. Tällaisen tekstin olen aloittanut toukokuussa, mutta se on jäänyt kesken, julkaisematta, joten päräytän moisen kirosanamietelmän eetteerriin tässä samalla.