keskiviikko 27. toukokuuta 2020

TÖX TÖX

Että voi lyödä tyhjää. Kauheasti piti kuormittaa nuppia miettimällä, joko on kesäkuu. Oli hieman aamun ajantajulaskuri sekaisin. Kaiketi olemme vielä toukokuussa.
Ryystän tässä marjapirtelöä, odotan josko käynnistyisin. Kahvia on jo mennyt lakisääteinen. Töihin olen menossa, odotan käynnistyväni ennen sitä. Erilainen työpäivä tulossa, siinä mielessä olisi hyvä olla avustajankin hereillään, ei mennä aivan samoilla rutiineilla. Heko heko, kyllä mää yleensä pyrin olemaan työvuoroissani hereillään.

Kävin ulkona, kiertelin terassilta rantaan ja harpoin projektiemme yli. Projekteja riittää, tälle aamulle oli järkevämpää ja helpompaa vain sulkea ovi ja istua koneelle. Nyt ei lähde, ei, olen aivan töx töx. Alkoi vesisade, ihan on paikallaan. Eipä tarvitse hoppuilla istutusten ja kastelujen kanssa justiinsa ja nyt.

Kolmas kissa pyytää ulos, tämän viiden minuutin aikana jonka olen naputellut. He vaativat yksilöllistä palvelua, näköjään saavat mitä haluavat. Alkuaamun eläinralli on jo rallattu, aamupissat ja aamukehut. Nyt on sellainen muuten vain pihalle vaihe menossa, kissathan viihtyvät ulkona tosi hyvin kesällä, vetävät sikeitä portailla, terasseilla, tuoleissa, laattapinojen päällä. 

Viikonloppuna saimme aikaiseksi kaksi isoa istutusallasta etupihalle, paljukin löysi paikkansa, nyt on terassinporrasta tulossa, siihen kukkapenkkiä kylkeen. Minun niin tekisi mieli istuttaa muutama hyötykasvi, marjapensaita ja ruohosipulia, ehkä kasvimaatakin. Mutta kun ei mopolla mahottomia, en haluaisi moista turskaista johonkin aivan väärään paikkaa, joka on sitten kaiken touhun ja temmellyksen edessä. 

Olen itseeni ärsyyntynyt, aika moni paikka tympäisee ja raivostuttaa. Peilikuvasta puhumattakaan. Aamullakin käynnistyin kuin ikivanha veturi, puuskuttaen ja kankeasti nykien. Tai en minä uskoakseni ääneen puuskuta, mutta startti on hidas kuin vanhalla kuluneella dieselillä. Jalat eivät nyt oikein ole niin kuin niiden pitäisi olla, kauheaa kiristystä nilkoissa, jänteissä ja vaikeaa länkkäsyä. Ihan molemmin puolin. Sekä sellaista ärsyttävää fibrokipua sätkyineen pitkin kroppaa. Alapää on nyt kohde, lonkista ja alaselästä varpaannokkiin. Tai se on se kipuilevampi, tosi niskoissakin tuntuu, yhä, mutta se ei suuremmin kävelyssä näy. Jalkakivut näkyvät ja ovat semmoiset konkreettisemmat. Niska ja yläraajat ovat lähinnä itsellä havaittavissa. Eihän ulkopuolinen voi nähdä että päätä särkee, noin niin kuin äkkiseltään, ellei näe ilmeitä. 
Moni asia ja läähätys johtuu töissä myös maskista. Välillä oikeasti happi loppuu ja huimaa, päätä särkee liian usein. Hävettää narista, kun minähän käytän suhteellisen vähän maskia verrattuna sellaisiin jotka vetävät kaikki työvuorot maskissa. Hatunnosto edelleenkin heille. Eilen huomasin muutaman tunnin jälkeen kuinka raskasta on hengittää, läähätin ja loppuillan olin tosi poikki. Samoin minulla menee ääni, kurkku kuivaa ja sellainen karheus maskipäivinä ilmestyy kurkunseutuun. Yhtenä päivänä, kun olin vetänyt fyysisesti rankempaa settiä maskissa, autossa huomasin kuinka vintissä pimeni. Piti hetken aikaa olla töx töx, jotta sain happitasot jollekin mallille, maskin poiston jälkeen ja uskalsin lähteä liikenteeseen. Mutta näin on tehtävä, parhaani yritän. 

Nyt vettä tulee oikein ropisten, onneksi autokin huuhtoutuu pölykerroksesta. Hyöty sekin.
Nautin niin aurinkoisista aamuista, ne ovat minulle tärkeitä. Nyt ei ole moista ilmiötä havaittavissa, heti huomaa heräämisen takkuiluna. 

Eilen sain kesäkuun työvuoroni suunniteltua, toivottavasti ne nyt ovat toteutettavissa, eikä uusia lakeja laadita, ja tapoja muuteta. Vaikka mikään muu ei ole niin varmaa kuin jatkuva muutos. Onhan nämä niin monen tekijän summaa, mitä kaikkia pitää ottaa huomioon. Ja keneltä saada vastauksia, kun oikein kukaan ei tiedä. Tai jos joku tietää jotakin, ei tajuta kertoa. Esimerkki kehitysvammaisten toimintakeskus, sen toiminnan alkaminen/jatkuminen kesällä. Kuulin, että se aukeaa täällä. Osa avustettavistani asuntolassa asuvista työskentelee siellä. Mikä taas vaikuttaa työpäivieni ajankohtiin ja avustuksen tarpeeseen ja toteuttamiseen paljonkin. Eilen vielä kyselin, tarkistin, onko näin. Sekä halusin heidän työpäiviensä pituuksista ajankohtaiset tiedot. Kyllä avautuu, sitten se pilkun jälkeinen oleellinen ja minulle tärkeä tieto, jota ei kukaan aikaisemmin kertonut, mutta onneksi nyt tuli kuultua. Kyllä aukeaa, mutta vain kodeissa asuville kehitysvammaisille. Aika oleellinen fakta tiedettäväksi, eikä sitä oltu lukuisissa keskusteluissa kerrottu, vaikka olen pitkin viikkoja asiaa kysellyt, jotta olisin kartalla. Eli minun avustettavani, asuntolassa asuvat, tarvitsevat avustajaa myös päivisin. Voin suunnitella vaikka aamusta hommeleita, eikä tarvitse odottaa iltaan. Monelle heistä on kiva aloittaa heti aamusta, olen välillä todella odotettu jo aamu kahdeksalta tai vaikka seitsemältäkin. Sellaiselle malttamattomalle on kauhean pitkä päivä oottaa vaikkapa ilta kuuteen, että pääsee ongelle, eväsretkelle tai pyöräilemään. Sitten oli tapahtumia, joissa minun piti olla ohjaamassa, kaikki ne ajat vapautuivat nyt omille suunnitelmille, kun mitään ei voida järjestää. Kalenterini on nyt selvillä heinäkuun alkuun, luulisin.

Nyt tajusin, että onkin jo keksiviikko, huomenna onkin torstai. Pikkasen oli viivettä tuonkin hoksaamisessa. Meinasin mekossa, ihan kesäkamppeissa lähteä töihin, mutta siellähän onkin viileää. Kävin puhelun aikana kiertelemässä sateessa, sen verran havaitsin. Puhelussa totesimme, että vanahuus ei tule yksi, vaan kaksin, käsin. Dekolteekin oli tänään eilistä ryppyisempi, mutta jos se olikin naurunryppyisempi. 
Nyt marjapirtelö alkaa vaikuttaa, herätys koittaa ja elämä voittaa. Nyt menen, vaikka kuinka olen vielä hieman töx töx. Hyvä päivä tulossa!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu