tiistai 25. helmikuuta 2020

LUMISOTAA

Perheen aamukemiat hipoivat jäätävää. Takana yhdellä jos kolmannellakin huono yö, sehän taas tuntuu suorastaan vilipoisuutena huushollissa. Aivan kuin olisi jokin räppänä jäänyt auki, josta vetää. Mikä on kaiken takana, mistä moinen jäähtyminen kertoo. Nyt olisi kaikki ainekset napakkaan lumisotaan, ellei jääsotaan. Talonnainen hengittelee leppoisasti selällään sängyssä, kuuntelee ja on hiljaa. Vaihtoehtona olisi kimmota sata lasissa ylös, pistää silijäksi, paukutella vielä enemmän, huutaa vielä isommin ja herättää loputkin. Talonnainen on ylpeä itsehillinnästään, ihan itsekin  moista kummastelee.

Kaiketi siihen voisi lähteä mukaan, heittää muutaman hyytävän tai jäätävän. Mutta ei, talonnainen pidättäytyy. Ei lähde lumisotasille, keittää vain rauhassa kahvia itselleen, oiristelee siinä samalla raajojaan. Hoitaa tiskit, liottelee vanukaskupit, käynnistää koneen. Petaa petin ja huomioi elukat. Vessoihin on aamuruuhkat, liikaa on lunta, flunssat haittaa, yö meni pilalle, työt on esteenä, työt on rasitteena. Pakkanen piinaa ja tuo odotettu ja vihattu talvi tuli takaisin, helmikuussa, sekös on kaikkea muuta kuin reilua. Ilmastonmuutos ja kasvihuoneilmiö, ihan kauheaa, kun on talvella talvi. Elukat on vaivoiksi, haitoiksi, lumisodan yksi kohde, lumikinokset ärsyttää, autojenroikat venyy, pakkanen kiilaa, eikä jääkaapissakaan ole kuin vääriä asioita.
Talonnainen on yhä lähtemättä mukaan, vaikka vessaruuhkan vuoksi osoitetaan mieltä, lähdetään litomaan ja kaveritkin voisi perua. Nyt ei huvita mikään, saati sitten että pitäisi olla sosiaalinen. Kirjoitukset painaa, uusi kurssi painaa, niin ja lisää valuuttaakin voisi painaa, sillä palkkapäivät eivät mene niin kuin on laadittu, koska sisäinen posti ei ehdi ja voi voi, sehän on työntekijän vika. 
Sohvaan on tullut pesä, sellainen yskijän nukkumakuoppa, siinä jokainen vuorollaan on röhinyt. Tai sitten huoneessa reilusti aivastellut, sarjana, sarjana myös noitunut. Antaako talonnainen kaiken omaan mielialaansa ja päivänsä kulkuun vaikuttaa. Yrittää olla ja kovasti pinnistelee, että ei lähtisi mukaan. Nyt ei kannata alkaa lumisotasille, siinä tulee pian kipeitä osumia. 

Talonnainen hengittelee syvään, antaa kahvin virrata suoliston kautta sieluun ja herätellä aivonsa. Älyranneke toivottaa hyvää huomenta, on tullut nukutuksi palauttavalla tasolla, kohtuullisetsi, joten on mistä ponnistaa. Tosin talonnainen ihmettelee, mitä se jatkuva stressitason ilmoittelu tarkoittaa, älykäs ranneke, miksei se älyä pitää omana tietonaan. Sykkeet on hyvät, 50, eilen tuolijumpassa 81, ei pauku äärettömissä. Talonnainen on töihin lähdössä, kaksi kohdetta ja suoraan kuoroon. Hyvä, perinteinen tiistain suunnitelma. Loppuviikolle muutama mielenkiintoinen muuttuja luvassa, talonnainen odottaa niitä, no mielenkiinnolla, hämmennyksellä, innolla ja kiitollisuudella.

Talonnainen on kiitollinen monestakin asiasta, vaikka on näitä lumisota-aihiopäiviäkin. Eilen hän katsoi ohjelman, jossa puolisot joka päivä toisensa valitsevat... Ehkei hän just siihen ajatuskuvioon juuri tänään olisi lähdössä, näin hyytävänä aamuna. Tai se vaatii hiivatisti työtä, pinnistelyä, ponnistelua, kieroutunutta huumoria ja vetoa korvienvälissä, sekä huonoa kuuloa, jottei anna tarttua monenkaan mielipahan tai asian. Talonnainen tietää, että omaan asenteeseensa hän voi vaikuttaa. Valita kuinka suhtautua vaikka kuinka tulee lumisia ja jäisiä palloja kohti. Tällä hetkellä, tunti heräämisestä, talonnainen tuntee että omat ponnistelut alkavat tuottaa tulosta. Hän juttelee pakkasesta, luonnon kauneudesta, ottaa ajan itselleen, naputtaa kuonan elimistöstään, ja juo sitä aamukahvia. Luottaa, että kyllä se tästä, vielä hyväksi tämä päivä muuttuu. Samalla hän myös oivaltaa, ettei kuivasta pakkaslumesta saa lumipalloja, se on vain sellainen lumipilvi, pehmeä ja kaunis, jota viskoa. Hän myös yllättyy omasta ketteryydestään ja suoranaisesta notkeudestaan, kuinka hyvin hän väistelee noita ammuksia. Vähän vain hipovat kylkiä, perskannikoita, ohimoita ja kainaloita, kun hän niitä välttelee.

Eilen talonnainen sai yllättävässä yhteydessä törmätä aikaisempaan blogilukijaansa ja vuosikausia rinnalla kulkeneeseen henkilöön. Jälleen talonnainen liikuttui, kuinka koskettavaa palautetta hän sai. Hän sai kuulla myös, että avoimuuden kautta on muuttanut ja avannut itselle tuntemattomienkin ihmisten ajatusmaailmaa. Näitä etäältä rinnalla kulkeneita on niin paljon, yhä heitä putkahtelee. Samoin kauniita sanoja ja todellista myötäelämistä. Tämä on juuri sitä kohtaamista, mistä talonnainen aikaisemmin on kirjoittanut. Osa ottaa etäisyyttä ja karttelee kaikin keinoin kohtaamista. Sitten on näitä rohkeita, jotka oma-aloitteisesti nostavat asian esille ja hyppäävät suoraan syvään päähän. Näistä henkilöistä ja aitoudesta talonnainen jaksaa yhä hämmentyä ja olla syvästi kiitollinen. He valitsevat itse kohtaamisen ja kaivavat siihen tarvittavan rohkeuden, se on heidän valintansa. 
Yhtenä päivänä, kun talonnainen avustajan roolissa ulkoili avustettavan kanssa, hän kuuli ja näki hymyä ja tyytyväistä hörinää. Sitäkös talonainen kysymään, "Mikäs se nyt niin hymyilyttää?" Vastauksena oli "Minulla on niin hyvä mieli, kun minulla on sinut." Kyllähän siinä liikutuksen ja kiitollisuuden kyynel vierähti, samoin vierähti muillakin jotka sen kuulivat. 
Tänäkin hyytävän vilipoisena aamuna talonnainen pyrkii valitsemaan asioita, joihin voi omalla asenteellaan vaikuttaa. Muutenhan sitä nääntyy, jos lumisotasille heti aamusta alkaa. Ja niin helppo kuin siihen olisi lähteä mukaan, ampua kovilla, kipeillä, jäätävillä ja pitkäkestoisesti. Tästäkin tulkoon hyvien asioiden päivä, jota kaunis luonto innoittaa. 

Minkä värisen päivän tänään valitsen? Talonnaisen päivän väritys on lempeän hempeä, sellainen kuin pakkasaamun taivas. Hän uskoo moisen kauneuden olevan oikeassa taivaassa vielä kauniimpaa, kuin täältä maankamaralta katsottuna. Valonlapsella on asiat hyvin, talonnainen valitsee saman näkökulman myös omaan aamuunsa, tänään on moni asia hyvin...



1 kommenttia:

25. helmikuuta 2020 klo 12.49 , Blogger Saara kirjoitti...

Tulinpa oikeana päivänä ammentamaan itselleni mielen tyyneyttä. Sitä olisin kaivannut myös heti aamulla 13 v tyttären kanssa jääpuikkoja väistellessä. Ihanaa päivää Talonnaiselle! -Saara-

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu