RIKOSRAPORTTI

	Aamun Ajatus Epäonnistumiset ovat onnistumisten harjoittelua.

Nainen meni aamupäivällä postiin jännittyneenä, hakemaan mysteeristä kirjettään. Yöllä hän oli ehtinyt keksiä poliisikirjeelle lukuisia vaihtoehtoja, tosin aamulla nekin aivan utopistisilta kuulostivat. Mielikuvitus osaa olla vilkas yön hiljaisuudessa, hän jälleen totesi.

Lopulta hän sai kirjeen käteensä, monien tunnistautumisien ja kirjaamisien jälkeen, hän kauhusta kankeana luikki autoonsa. Toki hän siinä siirtymävaiheessa oli jo jaloistaan hieman hyytelönä ja yritti kirjeen logoa peitellä, sillä pihalla oli muutama muukin kansalainen. Kirjeessä oli iso poliisilogo, se oli paksu.

Nainen huomasi käsiensä vapisevan, mahassa kierteli, sydän oli korvissa, epärytmissä. Eikä kirje ollut edes auki. Kirje heilui ja vapisi, mutta lopulta hän sai sen avattua. Moinen tapa lähettää poliisikirjettä, saattaa kertoa rikoksesta, ajokortin menetyksestä, perinnöstä, haasteesta… mies oli illalla netin syövereistä kaivellut faktoja.

Kummastuneena, hämmästyneenä ja aivan monttu auki nainen kirjettä tavasi. Loikki riviltä ja sivulta toiselle, koosti käsityksensä ja teki johtopäätöksensä. Oli pykäliä, oli rastitettuja kohtia ja lihavoituja tekstejä. Sen mitä nainen ymmärsi; hän oli jättänyt lääkärintodistuksen toimittamatta ajokorttia varten, täyttäessään 50 vuotta. Ja mikä kauheinta, kortti otetaan pois, hyllytetään, välittömästi kirjeen saatua. Eli siinä hän nyt istui autossaan, kuskin paikalla, käytännössä ilman ajolupaa. Voi sissus, nyt vasta kiersikin, mahassa, aivoissa, veressä ja omassatunnossa. 

Nainen muistaa saaneensa kirjeen aihepiiriin liittyen, sillä onhan hänellä ammattikortti, ABEC. Kun ikää karttuu, ajokuntoisuus täytyy lääkärintodistuksella todistaa. Nainen muistaa ajatelleensa, onhan tuohon vielä aikaa ja tarviiko hän koskaan noita CE-kohtia...  Jonnekin talteen hän muistaa lapun laittaneensa. Mikä hirveintä, koko aiheen ja velvollisuuden unohtaneensa, nollanneensa ja laiminlyöneensä. 

Lopulta nainen löysi kirjeestä virkanumeroita johon soittaa. Voiko taas sekavampaa puhelua olla, siinä meni pykälät ja sanat todella solmuun, eikä ymmärrystä löytynyt siihen hätään. Nainen oli sekaisin kuin seinäkello, kukkuva käki tai mikä nyt voikin sekaisin olla. Siis ymmällään moisesta tekemästään rikoksesta. Poliisivirkailija kertoi myös ettei nainen ole joulukuussa lähetettyyn kuulumiseen vastannut, saapunut. Mikä rikosta pahensi entisestään. Mutta siitä nainen on sen sata varma, ettei moista kuulemista ole edes saanut, kaikella ymmärryksellä hän olisi siihen reagoinut. Moinen kirje oli postilakon aikaan jäänyt matkalle, missä lie hakee kuulemistaan. Poliisivirkailija antoi mahdollisuuden keksiä ratkaisu heti ja justiinsa asialle, eikä hän vielä sillä hetkellä napsauttanut nappia, jolla ajokortti hyllytetään.

Naisen korvissa kohisi, avustajan työt, yleensäkin työt ja koulu. Siinä on sen miljoona mutkaa matkassa, jos ei ole korttia ja ajolupaa, eikä fillarilla ehdi. Samassa hän jo takki hulmuten juoksi lääkäriasemalle, läähättäen selitti tarvitsevansa paniikkiajan, koska on muuten syvästi rikollinen ja työkyvytön. Aika löytyi reilun tunnin päähän. Huh, huh, huohotteli nainen.

Tässä välissä nainen sitten miehelleen soitteli, ehdotti hänelle töistä vapaiden ottamista, jotta voi sen kuukauden kortitonta vaimoaan kuskata. Siitä olisikin tullut todella mielenkiintoinen kuukausi, päivässäkin olisi ollut skandaalin ja muutaman käsirysyn ainekset, sillä onhan naisen aikataulu naisenloogisuudella tehty, loistavasti organsioitu ja napakka. Mies toki oli kummissaan, mistä on kyse ja näinkö se meni, korttiko lähti, vahingonilokin kuului taustalta. Samaan rytäkkään nainen muistutteli kanssaihmisiään, jotka painivat samassa ikä- ja korttiluokassa, saattaa olla muillekin mahdollista moinen rikollinen teko. Löytyi myös henkilöitä, joille oli käynyt samalla tavalla, ihan ammattilaisillekin. Sekös naisen omaatuntoa lievensi, hieman helpotti. Toki monen mielestä naisenlaiselta dementikolta ja höyryltä voisi kaikki ajoluvat hyllyttää. Onneksi myös ymmärrystä löytyi. Toki yksi ystävä rohkaisi sanoilla, "Älä ole oma itsesi siellä lääkärissä", se saattaa auttaa todistuksen saamisessa. Hän sai seurata vierestä viikonloppuna naisen nollaantumista ja asioissa sekoilua, siihen nähden aivan ymmärrettävä kannustus...

Reilun tunnin kuluttua nainen kirjautui lääkäriasemalle. Ajokyky todettiin ja todistettiin, silmissä näköä riittäisi henkilöautokorttiin ilman lasejakin. Olisihan siihen tarkastukseen kuulunut verenpaineiden mittaustakin, mutta nainen kohteliaasti kieltäytyi asiasta, minkä lääkäri ymmärsi. Silläkin hetkellä vielä oli sellaiset kohinat, paineet varmasti mittaamattoman korkeat, mokasta ja omastatunnosta, hieman paljon myös juuri lanseeratusta rikollisuudesta johtuen.

Siitä nainen suoraan poliisilaitokselle todistustaan viemään, jonotti aikansa, todettiin jonottaneen väärälle luukulle. Lapussa luki poliisiasiat, mutta tämä kuuluikin lupa-asioihin. Nainen jonotti uudelleen, antoi yhä käsi vapisten todistuksen virkailijalle. Söpötti ja sölkkäsi yhä kauhuissaan, tuleeko asia tällä hyvitetyksi, korjatuksi ja päivitetyksi...  Kuulemma se riitti, ei aiheuta muita toimenpiteitä. Yhä hämillään, sykkeet kaakossa, sydän sekoillen nainen autoonsa nyt ihan luvallisesti istui. Hengästynyt nainen sai pitää korttinsa, ajolupansa ja rikosrekisteri toivottavasti nollaantui.

Siinä poliisilaitoksen parkkipaikalla nainen auton taustapeiliin vilkaisi, näki todella hämmentyneen 50 vuotiaan, numeraalisesti aikuisen, hetkellisen rikollisen, jolla silmät olivat kuin lautaset ja olemus todella pöllästynyt. Siihen se naisen vapa-aika kuluikin tehokkaasti ja hän kokosi itsensä ja ehti kuin ehtikin työhönsä, avustamaan avustettavia. 

Kaikesta huolimatta päivä oli onnistunut, ja aamulla lanseerattu rikosrekisteri puhdistettu. Ei huono, saati tylsä päivä ollenkaan.