maanantai 19. syyskuuta 2022

TUUTTAUS

Aikaa on hetki, sitten lähden juna-asemalle ja juoksemaan juostavat. Joten ajattelin tuuletella vaikkapa tänne, tuutata fiiliksiä. Jospa se sillä tämäkin viikko saataisiin avattua ja käyntiin. Työrintamalla tuli muutoksia matkaan, oikeastaan asioita joita olen peräänkuuluttanutkin, mutta nyt mentiin överiksi. Omakin kalenteri heitti samalla häränpyllyä, enkä todellakaan tiedä olenko ollenkaan enää siellä missä pitäisi olla. Mutta ehkäpä tämä tästä aukeaa, teen itse asioita myös avatakseni asioita. Kysehän on lastensujelusta, siellä työskentelystä ja pätevyydestä. Siis minun epäpätevyydestä. Se on ollut tiedossa koko kaksi vuotta, mutta töitä on ollut. Mutta nyt kilpailutuksen myötä, rima nousi sellaiselle tasolle, että asiat menivät todella mutkikkaiksi epäpätevän keikkalaisen puolesta. Lyhyt versio on se, etten enää saa lastensuojelussa tehdä mitään itsenäisesti, yksin, epäpätevänä. Aina pitää olla pätevä mukana. Esimerkkinä kuljetukset, retket, asioiden hoitamiset, yksiköissä työskentely. Minä en saa nuoren kanssa tehdä mitään omatoimisesti kahdestaan, minua ei saa yksikköön jättää yksin nuorten kanssa epäpätevänä. Näinpä sairaanhoitaja hoitaa esimerkiksi kauppa-asiat nuoren kanssa, tai kotilomakuljetukset. Minä jään yksikköön toisen pätevän kanssa, joka on vaikka sosionomi, tekemään sitä mitä saan/osaan/voin tehdä. Työhöni ei kuulu omaohjaukset, ei kuukausikoosteet, ei sossupalaverit, ei kouupalaverit, ei koulutukset. Niinpä siivoan jääkaappeja, pyyhin pölyjä, ja veivaan helekatin sämpylöitä. Niihin minun epäpätevyyteni riittää. Niin ja olen huomannut myös tiskikoneen täyttämisen ja tyhjentämisen, siihen olen niin niin pätevä. Sitten nämä pätevien henkilöiden hommat ruuhakautuvat, kun he pätevänä juoksevat/ajavat/hoitava asioita, joihin ennen olin riittävä, mutta en enää. tarvittaessa töihin kutsuttuna olen mennyt vaikka aamuvuoroon, huomannut tekeväni yksin kahden vakituisen sairaslomien sijaisuuksia. Tehnyt, saanut tehtyä, pärjännyt. Nyt en saa mennä, enkä tehdä, ellei paikalla ole pätevää. Mutta herää kysymys, mistä saada sitten päteviä keikkalaisia tai tekijöitä, jos niitä ei tähänkään asti ole ollut saatavilla. Kuka lähtee yhtä nopeasti kuin tällainen vanhahtava epäpätevä, joka vetää kuteet niskaan ja ajaa paikalle. Voinette kaikessa hiljaisuudessa miettiä, kuinka olen turhautunut. Minulla on suoraan sanottuna turhautuneen kahlittu olo, se korostui koko viikonlopun töitä vääntäessä. Meinasin ottaa hatkat ja lyödä hanskat tiskiin. Alkaa nuo jääkapin siivoukset tökkimään. Siinä se tuuttaus, nyt menoksi. Mutta nyt tämä nuorten mielestä 38-vuotias epäpätevä lähtee pätemään omia asioitaan kylille. Lähinnä linnuille ruokaa, sukkahousut ja kehykset. Vähänkö olen tärkeässä roolissa. Ugh!!! Kyllä tämä tästä vielä korjautuu.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu