TYHYJÄKÄYNTIÄ

Jälleen olen saanut siirtyä ajo-opettajan paikalle, varajarrun vartijaksi. Kuopuksemme, ainoa tuplamme ajaa korttia. Aihepiiri tekee minulle kipeää. Mutta olen suunnattoman otettu, kuinka kivaa meillä on, ihan tyhyjäkäynnistä kaasuun. Vuosi sitten sain opettaa keskimmäistä, tavallaan toiseksi vanhinta, tavallaan kolmanneksi nuorinta. Esikoisen opetusluvat oli Ukkokullalla.

Turha on lähteä suuremmin taiteilemaan tai liikenteen sekaan, ellei erota ja osaa kuunnella perusasioita, kuten tyhyjäkäyntiä. Poppikoneet kiinni, jotta kuulet, kuinka auto surraa, kehrää ja ääntelee. Autoiluhan on monien eri osatekijöiden summaa. Kuulet samalla myös, jos moottori huutaa käsittelyssäsi tai jokin kirskuu, narskuu tai lonkkasee.

Siinä me ollaan kaikessa rauhassa ajeltu, syrjäteitä, maanteitä, risteyksiä, mäkilähtöjä, parkkipaikalla pyöritystä, auton käsittelyä, välillä täysin tyhyjäkäyntiin keskittyen. Täysin huoletta, kunnes Ukkokulta kauhukseen tajusi, että menopeliä ei ole muistettu katsastaa. Joka vuosi näyttää toistuvan sama kaava, mistähän se kertoo. Toki minä täysin vapautan itseni moisesta vastuusta, ei kuulu työnkuvaani, ei millään. Olenhan lukuisia kertoja tyhyjäkäyntiseksi tuon asian puitteissa todettu. Ja kas kummaa onhan noita muutamia vastuualueita minullekin napsahtanut, joita ei tasan kukaan hoida, ellen minä. Lopulta sen sitten minä käytin "neuvolassa", ja leima tuli, taas mennään vuosi vailla huolta. Toivottavasti.

Facebookissa pyörii hyvää elämää haaste, kymmenen päivän ajan kuvalla kerrotaan omasta hyvän elämän oivalluksesta kommentoimatta ja haastetaan aina uusi ihminen. Toki haasteita tulee aivan liikaakin, mutta tämä osui minuun, saa pysähtymään ihan elämän tyhyjäkäyntiin, perusasioihin. Mikä kaikki on hyvää elämää, kuinka sen kuvata. Runsaudensarvena tekisi mieli ja aiheita löytyisi paljon enemmänkin. Sillä koen todellakin, että minulla, meillä on moni asia hyvin, tyhyjäkäynti suhteellisen tasaista ja varmaa, jopa huomaamatonta surinaa. Luotan siihen, oli pandemiatilanne tai elämä kuinka vaikeaa tai monimutkaista, elämässä on paljonkin hyvää kunhan vain tyhyjäkäynnillä tai miksei vauhdistakin sen tajuaa. 

Tänään minulla on menossa 6. päivä haastetta. Tähän mennessä olen kuvannut pyykkinaruja, joilla kuivuu pyykit. Minulle se on peruskauraa, tärkeä mittari elämän hyvyydestä. Varsinkin nyt kun saan jokirannassa, kauniissa miljöössä niitä kuivatella. Yhtenä pirteänä kevätpäivänä pyykkäsin myös täkit, tyynyt ja hirmuisen määrän lakanoita ja pyyhkeitä. Saan niistä valtavia pyykkikiksejä, se on minulle tyhjyjäkäynnin yksi tärkeä mittari, kun saan harrastaa pyykkiterapiaa pyykkinaruilla. 

Yhdessä kuvassa oli rankoja kevätauringossa. Rankamehtää, omaan pesään ja lämmitykseen päätyen. Fyysistä hommaa ja yhdessä tehden. Onhan siinäkin paljon elämän hyvyyttä. Samoin se, että rankojen alkuperä tulee ystävyyden ja yhteistyön kautta. Tosin siellä mehtässä moottorisaha ei ihan ollut tyhyjäkäynnillä, välillä roplatti ja sitten taas kiihtyi. Kerran kiihtyi väärässä paikkaa, jäin kas kummaa, kaatuvan puun alle. Onneksi vain latvus kankun syrjää hipaisi, mutta lähellä oli muutakin kuin kankku. Kummallakin osatekijällä oli oma vastuualueensa, homma tässä projektissa. Minä tein omaani, kun kaataja olikin jo seuraavassa vaiheessa, ja minä omine hommineni kaatolinjalla. Aivan amatööritouhua, sanon minä, ja ihme ettei suurempia vahinkoja sattunut kun meikäläinen on kyseessä.

Yksi kuva on videonpätkää rantteelta, aamun sarastaessa, auringon noustessa. Mikä konsertti, liverrys ja luikerrus, teeret, kurjet, joutsenet, lokit, tiirat, naakat, kaiken maailman pikkulinnut. Aamukuudelta kissojen kanssa, yöpaidassa pihaa kiersin, oli minulla kahvikuppikin mukana. Välillä on hyvää olla aamuvirkku, omassa olossaan tyhyjäkäynnillä, antaa aistien ja ajatusten virrata.

Yhdessä kuvassa on kirjottu perhonen, eikä se ole minun tekemäni. Nyt kun tytöillä on ollut kavereiden suhteen ja sosiaalisuuden perspektiivistä jonkin verran tyhyjäkäyntiä, on minusta ollut mieletöntä, että he tekevät käsillään paljonkin. Etäkoulu vaati aivan liikaa koneella oloa, ihan koulupäivän aikana ja läksyjä tehdessä. Onneksi tytöt hakevat vastapainoksi paljon muutakin, tekevät käsitöitä, kokkaavat, leipovat, siivoavat oma-aloitteisesti, käyvät metsäretkillä, lenkkeilevät, piirtävät, maalaavat, havainnoivat luontoa kiikaroiden ja jalkautuen... Kädentaidot ja luovuus,  niiden kanssa pärjää pitkälle, harvoin joutuu jäämään tyhyjäkäyntitilaan. Kas kumma olin kaukaa viisas, ollut joskus ja hankkinut tytöillekin kirjontakehyksiä ja merkkuulankoja, nyt niille on ollut käyttöä ja minun keskusvarastostani haetaan innostusta.

Eilisenä kuvan minulla oli yksityiskohta kukkalaitteesta, jonka sain tehdä. Minua lämmittää, kun minulle uskoudutaan, niin suruissa kuin iloissa. Saan olla uskottu, kuuntelija, osallistuja ja tarvittaessa toteuttaja. Tässä kuvassa näkyy kukkia, puunkappale ja juuria. Se kertoo kuinka tärkeää on kuulua johonkin, että on juurtunut. Oli ja tuli mitä vaan, toivoo omien juuriensa pitävän ja olevan niin hyvin maassa, että niihin voi luottaa. Samoin tämä, kenelle kukkalaite tuli, oli ihminen jolla oli auttamisen halua ja perusasiat tärkeitä. Tämäkin kukkajuttu oli hämmentävä monen asian jatkumo, virta, jossa sain olla osallisena ja aikataulut loksahtelivat ilman ongelmia. 

Tälle aamulle koin paljonkin elämän hyvyyttä, heti kun silmäni aukaisin kello 07.02. Hyvä yö takana, riittävästi lepoa ja pitkät venytykset. Toimiva kroppa, peilikuvaa en kommentoi. Elämän hyvyydet, eli elukat olivat taas omia ihanuuksiaan, sain palvella mennen tullen palatessa, kehua kaikkia. Aamuaurinko heitti mielettömiä varjoja keittiöön, siivilöityen keltaisten verhojen läpi. Kuinka kaunis voi olla kahvinkeitin(kin) valoineen ja varjoineen, varsinkin kun sillä keittää kahvia. Tähän tyhyjäkäyntitilaan tuli siis myös tuoreen tummapaahdon tuoksu, varjoissa väreilevät lämpöaallot, vieressä kaunis iso roosansävyinen kahvikuppi odottamassa tuoretta. Valkoisiin kaapistoihin ja seiniin tuli hauskoja varjoja valaisimista, amppelikasveista, heijastuksia suolamyllystä... Vaikka ja mitä. Samoin kuistissa on valtava aamuvalon määrä, kun se rehevissä kasveissa leikittelee, paljastaa aina uusia versoja, silmuja, nuppuja, auenneita kukkia ja pilkottavia lehtiä. Se mistä kuvan julkaisin oli taas jokinäkymä, koko ikkunaseinän leveydeltä. Meillä on kolme isoa ikkunaa suoraan joelle tuvasta. Nyt joki on ollut täynnä, tulvaa muka, ei tosin oikeaan tulvaan verrattavaa, mutta vesi on korkealla. Joki virtaa siis aivan silmiemme alla. Saamme vaikka sohvalta seurata telkkien soidinmenoja, sinisorsien paritteluja, vastarannalla olevia kissoja, lintuja. Jokinäkymä on vertaansa vailla, se on jatkuvasti muuttuva ja vuodenaikoja ilmentävä näyttämö. En halua sulkea verhojakaan, vaan nähdä näkymän mennen tullen palatessa, imeä siitä virtaa ja elämään hyvyyttä. Se on minulle uskomattoman tärkeä. Tyhyjäkäynnillä oleva joki, hiljaa väreilevä, valoja heijasteleva, siinäpä vasta loputon asia seurattavaksi. Iltaisin odotan auringonlaskuja, niistä onkin sen sata kuvaa olemassa, kuinka muuttuva taideteos se onkaan. Tasan vuosi sitten, jopa säikähdin, kirkuvaa tiiraparvea, joka lentää aivan vesirajassa juuri auringon laskiessa. Mielettömät heijastukset, huikeat äänet ja taitavaa ilma-akrobatiaa. Viime vuonna kuulin myös siipien äänen, se on aika hämyn kuuloista kun sadasta linnusta lähtee suhina, kohina ja kirskunta. Nyt tiesin jo odottaa niitä, palasivat päivän tarkkuudella, varmaan niillä oli paluulennot jo varattu vuosi sitten.

Tyhyjäkäynnillä olen tänään, töiden suhteen. Siis minulla on vapaapäivä, huomenna aloitan työt tai saan palata tiettyihin avustajan hommiin. Kuinka olenkin kaivannut heitä, avustettavia, persoonia. Onhan ollut monimutkainen päätösten ja päätösten takaisinvetojen viikko, pari. Annetaan päätös, joka ei ole toteutuskelpoinen kun ajattelee käytännön tasolla. Kun kysyn kuinka käytännössä toimin, ollaankin uudelleen sormi suussa. Ja sitten saadaan kohdalleni uusi päätös, jolloin otetaan sormi pois suusta. Tunnollisena ihmisenä odotin vastauksia silloin kun päivämäärät paukkuivat, mutta ihan turhaa rassasin tunnollisuuttani, kun ei niitä vastauksia ole tai ne muuttuvat ennen kuin ne annetaan. Olen siis tyhyjäkäynnillä hengaillut, tehnyt mitä on ollut, ja onhan tuota ollut. Saan olla todella kiitollinen, että olen tehnyt valintoja töiden suhteen niin, että ne tuskin ovat loppumassa. Monella muulla tilanne ei olekaan näin hyvä. Tämän päivän tyhyjäkäyntiin on vain muutama kalenterimerkintä, töiden ulkopuolelta, muita ruuhkavuositouhuja. 

Sitten riipaisen tai rääpäisen politiikkaa, mitä yritän vältellä kovasti. Minusta on älytöntä kuinka näitä päätöksiä tekeviä naispoliitikoita mollataan tai nimitellään. Annetaan jopa törkeää kiritiikkiä, vaikka pitäisi ajetlla, mihin saumaan heidän on pistetty, pistääppä kohalleen. Heidän vastuunsa on aivan valtava, he ovat rohkeita ja uskaltavat tehdä päätöksiä. Heidän on pakko vetää rajauksia, eikä asiat aina voi kaikkia miellyttää. He kuuntelevat myös lukuisa asiantuntijoita, eivätkä vedä summamutikassa omien mieltymysten mukaan. He ovat vaikeiden asioiden äärellä selkä suorassa, eikä yhtään soijaa pukkaa otsasta, mitä aikaisemmilla päättäjillä. Ja naispoliitikoilla on myös velvollisuus näyttää huolitellulta aina, mitä kukaan ei odota vanhahtavilta miespoliitikoilta, onhan sekin kummaa ja väärää. Mutta he kykenevät tähänkin kaikesta huolimatta, hatunnosto. Siellä suunnalla tuskin on tyhyjäkäyntiä...

Itseänikin on lukuisia kertoja kritisoitu, ihan tässä tyhyjäkäyntielämän perspektiivissä tekemisistä, valinnoista, ratkaisuista. Päätökset on tehty sen hetkien faktoihin ja tietoon pohjautuen. Omakin ajatus saa muuttua, mikäli perusteet muutokseen on olemassa, tieto tai tutkimustulokset antavat perspektiiviä. Näin se on elämässä ja asioita hoitaessa yleensäkin, ei välttämättä ole sitä yhtä ainoaa ja oikeaa vastausta olemassa, se muuttuu ja mukautuu, välillä nopeasti tai huomaamatta tyhyjäkäynnin aikana.

Nyt alkaa klaanimme olemaan pystyssä, aamupalalla. Innolla odotan mitä päivä tuo tullessaan. Olkoon tämä päivän tyhyjäkäynnit tässä, nyt hieman kaasua ja menoksi. Elämässä on paljon hyvää ja kaunista.