KOTONA

Hyvin olen pysynyt kotona, tai ainakin kodin välittömässä läheisyydessä, kotoillen. 

Pientä puuhaa ja vähän isompaakin on jos kuinka, isoimpia ei edes ole ajateltu vielä aloitettavan, niin kuin vaikka ulkovuoren maalaus talossa, takaseinän teko ja sen sellaista. Kyllähän tässä puuhaa on ja riittää. Lisäksi ihan perus keväthommelit.

Joki on nyt avoin, jäät sulasivat paikoilleen, ihan muutamassa päivässä. Iltasella siinä oli jos minkälaista niskansa niksauttelijaa ja keikaria soidinmenoissa, hauska seurata moista kukkoilua. Taivaalla on liikennettä kovastikin, muuttolintujen lentoliikennettä, lentokoneita ei juurikaan näy. Aamuvarhaisella kurjet pitävät valtavaa mekkalaa, joutsenet ovat varmaan siirtyneet, niitä ei nyt kuulu. Saimme tänne takatalven, tai ajankohtaisen talven, ihan mikä se aikalaskuri on. Mieluummin lunta nyt kuin kesäkuussa, on minun logiisuuteni. Mutta kyllähän valkoinen maa ja pakkanen yllättivät, muutaman päivän tai liekö viikon plussakauden ja loskan jälkeen.

Nousin ylös pari tuntia sitten, muut nukkuvat yhä. Tuossa kun tyhjäsin ja täytin tiskikonetta, mietin sitäkin puuhaa syvemmin. Tykkään enemmän likaisten astioiden täyttämisestä ja koneen starttaamisesta, kuin puhtaiden tyhjentämisestä. Samalla keittiö tulee siivotuksi, saa laittaa tiskirätin ja -harjan kuivumaan, sekin on nautinto. Eilen innostuimme leipomaan äärimmäisen hyvää leipää, teimme siitä ihan taidetta. Kuohkea taikina, päälle kasviksista kuvioita, johan oli suun mukaista. Kaksi isoa leipää napostelimme päivän aikana. Iltayöstä tytöt kuuluivat tekevän pulledporkkia, laittoivat könkälettä uuniin, kun minä olin jo yhdet iltaunet nukahtanut. Heräsin liki viiden tunnin jälkeen tuoksuun, kun ottivat kypsän könkäleen aamuyöllä uunista ulos. 

Koko pääsiäisen olen vetänyt aivan luonnontilassa, hiukset sekaisin, rönttävaatteissa ja kumppareissa. Yöllä huomasin unessani säpsähtävän ajankulua, mikä päivä ja mikä vuorokaudenaika. Tähänkin rönttäolemukseen niin oppii. Milloin alkaa työt ja milloin ei, mikä on tulevan viikon roolitus. Onneksi on rooleja tiedossa, ettei aivan ajattomaksi kotoiluksi lipsahda.

Pyykinpesu ja ulkokuivatus on myös niitä tärkeitä keväänmerkkejäni, joita aina odotan. Nyt olen jo muutamat lakana- ja pyyhepyykit kuivannut rannassa naruilla. Se on minulle nautinto. Ripustella tuuleen, kenties värisuoraan ja harkitusti rätti kerrallaan ja sitten tuoksutella raikkaat pyykit, kun ne kuivina kerää.

Olen myös Ukkokullan kanssa päätynyt rankamehtään tekemään polttopuita. Harvinaista, sillä emmehän juurikaan ole samaan aikaan kotona. Hyvin luisti yhteistyö, enkä jäänyt kuin yhden kaatuvan puun alle. Yhden typyn kanssa olemme pistäneet myös rantteella polttopuita poikki sähkösahalla, kyllä on käsissä tuntunut moinen fyysinen ja jännitys, äkkiseltään. Eilen urakoimme samaa miehen kanssa, hän latoi ja minä sahasin, napakka oli tahti ja jälkeä syntyi. Mutta kyllähän kaikki tuommoiset vaarallisemmat työt vaativat minulta keskittymistä, etten vaan vahingossa kohella. Eikös moottorisahat, sirkkelit ja kaikki teräaseet luokitella vaarallisiksi, jos ihan normi haarukka tai kukkakeppikin sitä on. Eilen tein kääretorttua, johon ajattelin kaakaopussin pohjan tyhjentää ihan ohimennen. Pussissa oli vain hiukan pohjalla, joten kaadoin suoraan taikinaan. Nooh, siellä pohjalla olikin myös pikkulusikka, joka osui kolahtaen pyöriviin vatkaimiin, onneksi ei mennyt niiden väliin ja hajonnut koko vehje. Nooh, ne vähäisetkin kaakaojauheet levisivät pöllynä keittiöön ja minun päälle, ei niinkään sinne taikinaan. Kauhea siivo siitäkin, äkkinäisestä ideasta. Mutta tuli hyvää torttua, gluteenitonta, väliin omenahilloa ja vaniljatuorejuustoa. Njam.

Tunnin kulutta meidän pitää olla hakemassa yhtä sänkyä, aika herätellä nukkuva mies kantamaan ja roudaamaan mukaan. Varmaan aivan innostunut moisesta, mutta sovittu mikä sovittu. Minäkin jopa suihkun jäljiltä pistin semmoisia kiristäviä pötkelöitä hiuksiini, jos vähän edes yrittäisi. Tälle aamulle en ole vielä lattioita siivonnut, olen antanut muiden paapata. Lauantaina tulimme kotiin kokkoajelulta illalla puoli kymmenen jälkeen, aloitin pikasiivouksen sen jälkeen ja sain siivottua klo 22.17. Muistan tarkan ajan kun sohvalle huokaisin. Seuraava siivooja aloitti jo aamulla kymmenen jälkeen imuroinnilla, tämmöinen on tämä meidän huushollaustahti, eikä aina uskoisi, kun on tassun jälkiä pitkin ja poikin lattioita. Mutta niitä perinteisiä nurkissa hyrrääviä villakoiria ei meiltä vieläkään löydy, kyllä ne on ihan reilusti karvaa, hiekkaa ja sepeliä, mikä sisälle kulkeutuu ja elikoista irtoaa. Nyt kyllä keittiöstä löytyy leipomuksiinkin liittyviä asioita lattioilta, ihan minun jäljiltäni, myönnän, en nimittäin illalla siivonnut. Kotoilu on siis myös hyötyliikuntaa.

Nyt menen, leppoisaa kotipäivää itse kullekin. Olihan taas jonninjoutava istunto tämäkin naputtelu, mutta elämä on asioita, jonninjoutaviakin. Son moi.

Pitihän minunkin kokeilla🍞
Yhtäkkiä meillä olikin Fn kanssa kilpailu, kumpi on kauniimpi leipä.