VISIOITA

Kahvit, aamusellaiset, on juotu ja pirtelö siemaistu, kaikkea muuta kuin nautinnolla. Minullahan oli visio raikkaasta terveyspommista, joka lisää terveyttä ja hyvinvointia, on hyväksi vatsalle, ihmiselle, sielulle ja elämälle. Kokonaisvaltainen ja hyvä asia. Varmaan joo hyvä satsi noille asioille olikin, mutta suunnattoman paha. Iskin blenderiin jäisiä mustikoita, banaania, pinaattia, kurkkua, jäitä, vettä ja sekaan msm-jauhetta. Tuo jauhe sisältää nivelien ja luuston hyvinvoinnille tarvittavan kollageenin tuotantoa, se on orgaanista rikkiä.

 

Nostin terveellisen näköisen aamupirtelön huulilleni ja siemaisin. Olipahan jäistä, niin että aivoja paleli ja tuo kuuluisa orgaaninen rikki saa jauheen maistumaan todella puistattavan pahalle. Pidän happamista, pahoista, karvaistakin makuyhdistelmistä, mutta tuo sai jälleen jopa säärikarvani nousemaan pystyyn. Mutta heräsin ja tunsin itseni heti kurinalaiseksi terveysintoilijaksi. Tästä ei voi seurata kuin hyvää. Että sellainen visio.

 

Visioita, onhan noita, alkaisinko visionääriksi. Googletin vision, se selitetään unelmaksi. Hmm, en nyt aivan unelmoinut omasta mielestäni terveyspirtelöstä, mutta se on strateginen osa omaa visiotani toimivista nivelistä ja toiminnallisesta ihmisestä. Pirtelö kerrallaan omaksi parhaaksi. Osaan minä parempiakin pirtelöitä tehdä, mutta nyt sattui jäätävän paha mössö tulemaan. Minulla ei pirtelövisionäärinä ole mitään ohjetta, kunhan heittelen mitä löytyy tai minkä värinen päivä on aluillaan. Tänään tunsin tarvivani vahvaa violettia ja purppuraa, hiukan sattumia.

Unelma on vahva sana, minulle jopa hiukan höttöinen ja leijuva, harvemmin arkikäytössä oleva. Unelmakartta, olen niistäkin kuullut, mutta itselle selkeämpi ajatuskuvio ja sanavalinta on strateginen visio pisteestä a pisteeseen ö, mutkien kautta, hitaasti pala kerrallaan. Mutta niitä visioita minulla riittää, saan nekin ruuhkautumaan. Välillä kuulen ja aivan tunnen kuinka visiot tappelevat nupissani, törmäilevät keskenään. Vaikka kuinka yrittää, niin saattaa päivän saldo olla plus miinus nolla tai ihan negatiivisella. Niihin kun vaikuttaa myös monet ulkopuoliset tekijät, suoranaiset haittavaikutukset. Aika on myös joissakin asioissa julma kumppani, valuu ja valuu, eikä visio saa ilmaa alleen. Olen kuullut olevani ratkaisukeskeinen, joo myönnän, mutta onhan se omassa visioinnissakin monta kertaa keksittävä lennosta uudet ratkaisut muuttuvien tekijöiden törmäyskurssilla.

 

Yöpaidassa, tukka sekaisin, hammasväleissä mustikansiemeniä, orgaanisen rikin aiheuttama hapan ilme yhä naamalla, tässä sitä on varsinainen visionääri. Hah. Yksi koira kuorsaa varpaiden päällä, kynsilakat ovat lohkeilleet, peti on petaamatta, visiot törmäilee nupissa niin että kolina käy. Ja kello raksuttaa, armottomasti. Aamupäivä lähenee, kevät lyhenee, kuuskymppinen on sekunti sekunnilta lähempänä, edessä oleva elämänkaari hupenee, ja meikä vaan istuu ja takoo joka toisen kerran ohi tätä rapisevaa muovista näppäimistöä. Onhan tämä visionäärimäinen farssikin tavallaan. Saa sitä visioida, mutta eipä näytä etenevän eukon visiot... Olen myös kuullut että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, luotan siihen, sillä eikös visiot ole juuri tätä suunnittelua. Ainakin meikäläiselle ne ovat enemmän suunnittelua ja pienin palasin toteutettuja asioita, kuin suoranaisia unelmia.

 

Minulla on ollut maalausvisioita tälle viikolle, mutta siinä ne pohjat alkukantaisina yhä seiniin nojailevat. Imuroin villakoirat päivittäin niiden välistä. Aika hupenee, mutta ei ole ehtinyt. Muka. Toki arki on koostunut kivoistakin muutoksista, sitten on ollut sellaisia aikaa vieviä ja hitaitakin hoidettavia asioita. Kun olen lopen kotiin päässyt on kello ollutkin odotettua enemmän ja visionääri maitohapoilla. Siinäpä se sitten senkin päivän oma toiminnallinen visio oli ja meni, luisui käsistä.

 

 Tänään on yläkoululaisilla kotikoulupäivä. Odotan heidän nousevan ylös. Voinko merkitä myöhästyneeksi, jos nukkuvat kotikoulupäivänä pidempään? Antaa nukkua, sillä minulla on visio, aivan suoranainen unelmainen käsitys siitä, että tarpeeksi nukuttuaan huoneista venyttelee hyväntuuliset ja ihana teinit. Minulla on unelma, että tällä tavalla heidän kotikoulupäivänsä on parempi, tehokkaampi ja heijastukset myös visionäärimammaan myönteiset. Annan heidän nauttia aamupalan ihan keittiön pöydän ääressä, en mene valtaamaan sitä vielä jätesäkeillä ja maalauksillani. Visioni kertoo, että lapset syövät hyväntuulisina, terveellisesti ja vapauttavat keittiön sitten ilman kummempia natinoita visionäärimamman käyttöön. Elikot komppaavat tekemisiäni, perhe innostaa kannustaen minua ja Ukkokulta monisanaisesti kehuskelee taitojani.

......................................................................................

 Lapset ovat niin ylpeitä ja kiinnostuneita väreistä, struktuureista, aiheista, toimintatavoista. Maalaukset sujuvat ja soljuvat todella voimattavilla tavoilla, saan aikaan uskomattomia luomuksia, joita itsekin hengästyneenä ihastelen. Taustalla kuuluu taidemusiikkia, hyräilen maalatessani, keinun musiikin tahtiin, annan värien viedä kykenen maalaamaan tunnelmat, nappaamaan ne kiinni. Ikkunoista siivilöityy kaunis kuulas kevään valo, ympärilläni leijuu harmonia ja onnistumisen ilo. Saan maalaukseni tehtyä, illasta olen hengästyneen haltioituneen onnistunut. Alkuiltani kruunaa konsertti, jossa esitetään sanoituksiani. Kuinka ihmiset haltioituneena nousevat seisoen taputtamaan, minä kumartelen yleisön seassa kauniina ja eteerisenä, hohdan taiteenvaloa ja -paloa, olen tyytyväinen itseeni ja yhteistyöhön huippuosaajien kanssa. Tunnen kuinka arvostukseni nousee kohisten ja taitojani ylistetään. Maineeni lahjakkaana ja rohkeana huuhaana leviää. Maalaan ihmisille voimatauluja, sielunkuvia, kykenen auttamaan heitä heidän vaikeuksissaan olemalla läsnä ja avoin tarinoille. Intuitioni ohjaavat minua oikeisiin paikkoihin ja oikeiden henkilöiden luo, jolloin asiat etenevät ja löytävät haluamani suunnat. Ajamani asiat ja ideat saavat mediatilaa, näkyvyyttä ja kuuluvuutta hyvien asioiden kautta ja niitä esille nostaen. Ymmärrys kasvaa, visiot ihmisten erilaisuudesta ja hyväksymisestä saavat tilaa.

Yhtäkkiä olenkin jo julkaissut kirjan, toisenkin, kolmas on tulollaan, neljännestä ja viidennestä on jo visiot olemassa... Kirjoitan myös loistavan hyvänolonpirtelöpöperö-oppaan, joilla on loistavia terveysvaikutuksia. Luennoin pyydetyistä aiheista, löydän tärkeitä yhteiskunnallisia ratkaisuja lukuisiin ongelmiin. Suoritan tutkintoja ja saavutan ammatillisia tavoitteitani järjestelmällisesti ja hyvillä arvosanoilla. Olen hyvä oppija, elämänkokemuksestani on hyötyä ja sitä arvostetaan.

Visioni ihmisyydestä ja elämänlaadun parantamisesta, hyvyyden voittamisesta valtaavat alaa. Eriarvoisuus vähenee monillakin sektoreilla.

Olen yhtäkkiä voitokas, onni suosii rahapeleissä, saan myös hyviä korvauksia ja sopimuksia omien lahjojen ja tekojen kautta. Rahoitan sairaaloita, tutkimuksia, perustan hyväntekeväisyysjärjestöjä, hyvinvointia ylläpitäviä retriittikeskuksia joissa ihmiset saavat pysähtyä, voimaantua ja luoda omia visioitaan ja latautua hyvillä mielin.

Perustan Aurinkolapseni muistolle rahaston, jonka kautta monia ihmisiä autetaan, elämän runnellessa. Rakennutan kouluja, terapiayksiköitä, palvelutaloja, toipumispaikkoja... Visioni ovat isoja, mutta niillä on myötätuulta mukanaan, vaikeudet ja vastoinkäymiset ovat taakse jäänyttä elämää, saan hyviä yhteistyökumppaneita. Visioni hyvästä ihmisarvoisesta ja inhimillisestä elämästä kantaa hedelmää, tärkeitä tavoitteita saavutetaan niin vanhustenhoidossa, erityislasten parissa ja myös vakavasti sairastuneiden ja heidän perheidensä elämää helpotetaan.

Minulla on myös visio kauniista ja hyvästä kuolemasta, siitä kuinka voimme kulkea yhä enemmän perheiden ja ihmisten rinnalla, kun tiedetään kuoleman lähenevän. Kuolema tabuna hälvenee, kuolemasta kyetään keskustelemaan yhä enemmän ja avoimemmin. Kuolemakin kyetään kokemaan yhä luonnollisempana, jopa kauniimpana asiana ja hyväksyttävämpänä osana elämää. Kivunlievitys ja saattohoito paranevat, saattohoidolle on yhä enemmän resursseja ja sopivia tiloja. En edes visioi kuolemattomuudesta tai siitä ettei se ole meidän jäljelle jääneiden mielestä epäoikeudenmukaista tai liian aikaista. Kipeää. Uskon, ettei siihen kyetä koskaan ihmisten teoilla vaikuttamaan, mutta minulla on visio paremmasta elämästä kaiken kaikkiaan ja elämäänhän sisältyy olennaisesti myös kuolema. Toki ennen kuolemanvisiota minulla on unelma terveemmästä elämästä, sairauksien hallinnasta ja hyvästä lääketieteellisestä vasteesta ja vastustuksesta kuolemaa vastaan taistellessa. Visio siitä, että kuolemaa voidaan siirtää onnistuneilla hoidoilla, sikäli mikäli mahdollista. Kuolemammehan määrittyy jo sillä hetkellä kun kaksi solua toisensa kohtaavat ja muuttuvat uudeksi elämäksi. Toisilla se matka on pidempi kuin toisilla.

Ihmisarvo säilytetään elämän alusta sen loppuun saakka. Minusta ihmisenä pidetään ja näkemystäni arvostetaan, ikäännyn hyvinvoivasti ja terveyttä uhkuen. Minusta tulee loistava mummu, jolla on paljon sydämensivistystä ja aikaa lapsenlapsilleen ja lapsenlapsenlapsilleen. Heittäydyn lasten kanssa taiteen pariin, tanssiin, elämänsivistykseen ja uskomattomiin keskusteluihin. Kykenen välittämään läheisilleni sydämensivistystä ja tunneälyä, niitä ei voi oppia yksistään teorioissa, vaan se tulee sisältä päin. Olemme tiukka, yhteen hiileen puhaltava perhepaketti, iso sellainen. Lapseni luovat toivomaansa uraa ja elävät hyvää elämää, jolla on merkitystä ja josta he itsekin saavat paljon.

Kun minusta aika jättää, olen jättänyt myös monta maamerkkiä, kirjaa ja ideologiaa jälkeeni. Pääsen Aurinkolapseni viereen, kaunis paasimainen kivi on saanut jo sammalta pintaansa, nimeni hakataan siihen lapseni nimen alle. Moni laskeskelee iäkseni liki sata vuotta. Olihan sillä vaiherikas elämä, paljon raskaita elämänkokemuksia, mutta jostakin se vain jaksoin visionsa kehittää ja jopa lukuista niistä onnistuneesti toteuttaa monienkin ihmisten hyväksi. Hän antoi inhimillisyydelle kasvot rohkeudellaan ja asioilla joita ajoi ja toteutti sinnikkäästi.

........................................................................................

 

Koira kuorsaa ja haisee, varpaita hiostaa, tukka on yhä sekaisin ja hammasväleissä mustikansiemeniä. Kynsilakat lohkeilee yhä, suihkukin odottaa. Lapset nukkuvat yhä pidempään pommiin, kohta kirjaan punaisella luvattoman poissaolon. Ikkunoista kuulen sateen lotinan, auringosta ei tietoakaan. Mutta minulla on selkeä visio myös siitä, että tulevaisuudessakin linnut osaavat laulaa yhtä raikkaasti ja kevät tuoksuu samalle. Nyt tämä visionääri ottaa hammastikun ja kaivaa nuo kiristävät mustikansiemenet hammasväleistä.

Orgaaninen rikki, aivan ihme aine, jos se sai visioni pursuamaan ja jopa tekstin muotoon tulemaan. Olikohan se sitä, sillä välillä tunsin jopa leijuvani, ajan- ja paikantaju hämärtyivät. Hmmm, otin vasta yhden lusikallisen, päiväannos on kaksi lusikallista, uskallankohan heti aamutuimaan siemaista sen toisenkin. Mitähän visioita se saakaan aikaan...

"Vilkas mielikuvitus auttaa jaksamaan todellisuuden."