Kärsimys, vahva,
voimakkaita tunteita herättävä ja arkakin sana käsiteltäväksi. Ainakin minulla
on jopa selkeä käsitys kärsimyksestä, se kuvastaa minulle myös tuskaa, kipua,
pahaa oloa. Kärsimys ei ole helppo sana, se on myös pyhä. Kärsimysviikko,
kärsimys kuuluu olennaisena osana pääsisäisen sanomaan ja kristinuskoon. Sain
kasvaa vahvasti körttiläisessä lapsuuskodissa, jolloin kärsimys oli jopa
tavoiteltava olotila, arkea. Kärsimyksen vastakohta mielihyvä päivittäin
synniksi miellettiin. Kärsimyksen, pääsiäisen ja Raamatun tapahtumien kautta meidän
asiamme ovat paremmin. Näin moni meistä haluaa nähdä, uskoa, oppeihin
suhtautua, mutta en lähde sitä puolta tarkemmin rajaamaan tai avaamaan. Jokaisella
saa olla aiheesta oma käsityksensä, hyvä niin. Toki kärsimystä olen myös
lukuisia kertoja kyseenalaistanut, kritisoinut ja sitä vastaan taistellut. En
niele kärsimystä pureskelematta, maistelematta ja tappelematta.
Suihkautin juuri
kärsimyskukkaa iholleni, minulle se luo rauhaa, pyhyyttä, turvaa ja jotain
suurempaa. Jostain syystä tälle viikkoa olin pullon kätköistäni esille
kaivanut, ottanut taas käyttöön. Koin sille olevan tarvetta, liekö siihen
vaikuttanut kärsimysviikko ja ajankohdan ajattelu. Jostain se vain käsiini
osui, hakeutui. Muistan sairaalavuosina, kun löysin kärsimyskukkasuihkugeelin,
ostin sitä itselleni ja yhdelle toiselle äidille pullollisen. Se tuli niin oikean
saumaan, voiko olla rohkaistumatta ja jaksamatta, jos sillä itsensä suorastaan
sivelee ja valelee, jää tuoksuun leijumaan. Tuoksu, tuoksun sanoma luo
rohkeutta, jopa nimenä se on vahva. Se auttaa kärsimyksissä jaksamaan,
rohkaisee ja tietenkin myös piristää. Kärsimyskukka on myös monikäyttöinen rohdoskasvi,
käytetty kautta vuosisatojen. Kukkana se on mielenkiintoinen, herkkä,
kuvauksellinen, hauras, moni-ilmeinen. Se on hento köynnöskasvi, kuitenkin
vahva. Joskus 1500-luvulla sen kukinnosta löydettiin kokonainen
Raamatun tarina.
Kuinka kärsimys
määritellään? Mikä on kärsimyksen raja, rajallisuus, rajattomuus. Itselle,
toiselle, sivustakatsojalle. Kuka kärsii eniten, kenen puolesta. Onko se jotain
suurempaa, ajattomampaa, ikiaikaista. Onko kärsimys pyhää, pyhyyttä vai tavallisen
ihmisen arkea. Onko kärsimystä yksi kalenteriviikko, vai koko elämä. Mikä on
kenenkin kärsimys? Mielestäni kärsimys sanana on kärsinyt inflaation, sitä
käytetään aivan liian kevein perustein. Olen sivusta seurannut kärsimystä,
saanut siitä osani. Olen seurannut fyysistä kärsimystä, johon liittyy myös
henkiset seikat. Mitä on kärsiä ihan oikeaa kipua, tuskaa, epätietoisuutta,
todellisuutta. Mitä on kärsiä vaikkapa kuolemansairautta. Kärsimys liitetään
myös usein kuolemaan, mutta onko kuolema aina kärsimystä. Mielestäni kärsimys
loppuu kuolemaan, monilla juuri se eletty, kuolemaa edeltävä elämä on
kärsimystä. Kun näkee oman rakkaansa
silmissä kärsimyksen, voiko muuta toivoa kuin kärsimyksen loppumista. Kun ei ole
enää parantavaa hoitoa olemassa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ylittää raja, päästää
irti, kohdata kuolema. Päästä kuoleman kautta kärsimyksestään, saavuttaa
kivuton olotila, kohdata valo. Näin uskon, mielestäni näin lapseni ja isäni kuoleman
hetkellä olemuksesta tulkitsin. Kun raja ylittyi, maanpäällinen ja fyysinen
kärsimys loppui. Tuli tyyneys ja mieletön rauha.
Kärsikö lapseni,
varmasti useinkin sairauden aikana, ainakin viimeisen vuoden aikana ja oltuaan
kehonsa vankina. Äänettömien kyynelien takaa ja olemuksesta näin kärsimyksen.
Onneksi hän ei kärsinyt koko aikaa. Eihän kärsivä ihminen naura ääneen, innostu,
osallistu ja silmät loista. Olen kulkenut vuosia käsi kädessä kärsimyksen kanssa,
onneksi sen vierellä on kulkenut myös sen vastakohta mielihyvä. Kärsimyksen
kautta myös hyvät asiat ovat korostuneet, selkiytyneet, nousseet arvoon
arvaamattomaan. Näin kärsimysviikolla haluan roikkua näissä muistoissa ja nähdä
asioiden valoisankin puolen. Olen oman kärsimykseni kanssa sinut, ainakin uskon
ja toivon niin. Kärsimys on osa elämää, mutta sen kohtaaminen ei enää pelota,
koen että se myös vahvistaa sen kääntöpuolen eli mielihyvän ja hyvien asioiden oivaltamista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu