VADEMECUMILLA KURLAUS

Vademecum? Mitä ihmettä mieleesi juolahtaa sanasta, nimestä, mielikuvasta? Juolahtaako, ampuuko yli? Lyökö tyhjää?

Yleisemmin ja useimmille kaiketi perinteinen suuvesi, piparmintun- ja mintunmakuinen, purskuteltava, kurlattava ja poissyljettävä. Toiveena raikastettu hengitys, hetkellinen tuulahdus ja raikas jälkimaku.

Samaista Vademecumia voi laittaa myös muutaman tipan jalkakylpyyn tai kylpyveteen, se virkistää ja rentouttaa. Yleisemmin se on luonnollinen ja raikas.

Vademecum on myös latinaa, se kehottaa kulkemaan kanssani. Joissakin kielissä se on jopa jonkin sortin elämän käsikirja, opas. Elämänpolku, tavallaan uusi elämä ja sen polku, kanssani kuljettuna. Minä lähinnä kanssani kulkemista tavoittelen.

Miten taas pohjalainen Vademecumin ilmaisee, lausuu, sehän on tylysti ja napakasti Vademekkumi, eli minä aivoituksineni, purskuteltava ja poissyljettävä. Tavoitteena tuulahdus, jälkimaku, mutta ei sentään liiallinen polte tai tunkkaisuus. Itse kullekin, varsinkin mahdollisille lukijoille vapaaehtoinen hörppy.

 

On aika aloittaa puhtaalta pöydältä, avata uusia sivuja, opetella uuden elämän aakkosia. Loogisuudella siihen kuuluu siis uuden blogin luominen, toivottavasti aivan uusia aiheita sivuten, tulevaisuudessa. Mitä kaikkea se pitää sisällään, jää nähtäväksi, itsellenikin. Tavoitteena on käsitellä asioita, aihepiirejä napakasti, tietyissä raameissa pysytellen, kenties hiukan omasta elämästä sivullisenakin.

Itseni tuntien, toki moni asia syöksyy suoraan minusta eetteriin, mutta yritän hillitä, kurlata ja purskutella ennen sylkäisyä… Hah, siinä onkin opettelua.

Tavoite on myös opetella kuvien kautta asioita, tiedonjanoa tyydyttää, oppaiden kautta oivaltaa, kenties lopputulokset teille tuoda näytille. Pureskeltavaksi ja purskutettavaksi. Maisteltavaksi. Olen kiinnostunut uusista asioista, hinku oppia uutta, kokeilla, heittäytyä ja testata on olemassa. Koen uudessa elämässä, uudella elämänpolulla olevan paljon raikkaita elementtejä, uusia raikkaitakin tuulahduksia.

Vuodet blogistina ovat asioita opettaneet, myös kantapään kautta, mutta uskon ja tiedän oppineeni. Paljonkin. En tavoittele suuria kävijämääriä, tai tiettyjä kohderyhmiä. Toivon ihmisten löytävän tänne omasta tahdostaan ja saavansa täältä edes jotain, säikeitä, tuulahduksia ja oivalluksia, kenties pieniä minttutippoja ikiomaan elämäänsä. Kirjoittaminen on minulle luontevaa, joskus jopa liiankin helppoa, helppoa jopa siinä mielessä etteivät sormeni tahdo pysyä tajunnanvirtojeni tahdissa. Mutta yritän opetella sitäkin, tahdikkuutta…

Minua mietityttää Vademecumin vahva mintunmaku, sillä en pidä mintusta. Tai siis olen yllättäen löytänyt asioita, joissa minttu maistuu. Kuinka kyseinen maku voi tulla suun kautta alitajuntaani jo ennen jouluaattona löytynyttä Vademecum-nimeä. Yksi tällainen yllättävä on sellainen tuorepuristettu mehu, siinä on sulassa sovussa lehtikaalia, greippiä, omenaa, päärynää, limeä, jäitä ja kaiken kruunaa minttu. Jostain syystä se toimii minun suussani, siitä jää viipyilevä ja raikas jälkimaku, vaikka sitä ennakkoluuloisesti epäilin.

Kannatti siis siemaista ja hämmästyä, maistaa rohkeasti.

Tervetullut olet siis VADEMEKKUMI-blogiini!